Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Pääsimme kurkistamaan TTT:n johdosta eläkkeelle jäävän Maarit Pyökärin kotiin – Työvistä hän ei jätä pitkään aikaan, vaikka Tampere jääkin taakse

Tampereen Työväen Teatterin johtaja Maarit Pyökäri teki harvinaisen teon ja päästi kuvaajan ja toimittajan kotiinsa Satamakadulle. – En ole tähän ennen suostunut, mutta nyt tuntui, että näin voi tehdä, koska asunto on minulla enää lyhyen aikaa. Maarit Pyökäri jää eläkkeelle elokuun lopussa, eli ylihuomenna on ensimmäinen eläkepäivä. Ei hän Työvistä jätä, vaan seuraa kaikki syksyn ensi-illat, keväältäkin osan ja vielä ensi vuoden syksyltäkin. Billy Elliot -koulu on jatkunut kaksi vuotta. Siinä on koulittu hyvin nuoria musikaalitähtiä. Pojat ovat käyneet niin rakkaiksi, että heitä Maarit Pyökäri seuraa loppuun asti. Katso hauskalta videolta, miten Maarit Pyökäri vastaa pikaisesti kymmeneen tamperelaiseen sanaan tai asiaan: Maarit Pyökärin koti on vanhassa keltaisessa kivitalossa ravintola Henriksin rakennuksessa. Asunnossa on tehty kaikki pinnat. Emäntä itse on ahkeroinut, hionut ja maalannut. Kun remontti oli valmis, hän vei tikkaat varastoon. Sitten hän huomasi, ettei yletä yläkomeroihin, joten maaliset ja laastiset tikkaat – sittemmin värikkäästi päällystetyt – palasivat keittiön kaappiin nojaamaan. Hieno sisustuselementti. – Olisin varmaan remontoinut enemmänkin, jos tästä olisi ollut tulossa kahdenkymmenen vuoden asunto. Koska olen näin vanha, tiesin jo Työväen Teatteriin tullessani ja asunnon ostaessani, että niin kauan minulla ei ole asunnolle käyttöä. Kellastunut parketti tuntui tunkkaiselta. Se oli pakko uusia. Nyt asunnossa on harmaaksi maalatut lattiat. Se tuo valoa. Aamuaurinko tunkeutuu makuusyvennykseen, joten siihen on kehitelty valokuvaverho. Asunto on kaunis. Tavarasta luopumisen aika – En ole ostanut tänne mitään uutta. Työtason laatikostot ovat 1950-luvulta kotoani, Yki Nummen lamppu ruokapöydän päällä samoin. Ruokapöydän Askon tuolit olen korjannut jo kahteen kertaan, välillä ne olivat veljelläni. Kun veli kuoli, ne palasivat minulle. Olohuoneen sohvan yövieraita vasten olen saanut kierrätyksenä. Tampereen asunnon sijainti on oivallinen, samassa kolmiossa ovat työpaikka, koti ja lähikauppa, joka on lähes aina auki. Asunto oli pikaostos. Onnistunut sellainen. Kun Maarit Pyökäri sai Lahden asuntonsa myytyä, hän tutki netistä kaikki Tampereella myynnissä olevat sopivat huoneistot. Kävi sitten katsomassa ne maanantain ja tiistain aikana. Tiistaina hän teki Satamakadun asunnosta tarjouksen. Keskiviikkoaamuna tarjous hyväksyttiin. Hänellä on Helsingin Herttoniemessä toinen koti. Siellä hän viitenä Tampereen vuotenaan lähinnä käväissyt, jos on ollut valtakunnallisia kokouksia pääkaupungissa. – Ei ole enää mielekästä pitää kahta kotia, vaikka tämä on todella kiva. Nyt vain pitää päästä eroon liiasta tavarasta, kuten monen muunkin. Minä olen yhtä aikaa minimalisti ja keräilijä. Maaritin koti on siisti ja tavarat ovat paikallaan. Hän ei kuitenkaan ole siivonnut kahta viikkoa valokuvaajaa varten. – Olen allerginen pölylle ja eläimille. Kun kerran tekee järjestämisen kunnolla eli etsii joka tavaralle selkeän oman paikkansa, ei tarvitse koko ajan olla siivoamassa. Työt seuraavat vielä matkassa Maarit Pyökäri ilmoitti vuosi sitten, milloin aikoo eläköityä, jotta teatterilla olisi hyvä aika etsiä seuraaja. Teatterin kausi kulkee kuten kouluvuosi. Hän ajatteli, että olisi ehkä uuden johtajan kanssa päällekkäin töissä tämän elokuun ja jäisi sitten vapaalle. Seuraaja Otso Kautto kuitenkin voi aloittaa työt vasta ensi tammikuussa. Maarit tapaa käydä seuraamassa kunkin näytelmän harjoituksia, ensi-illassa hän on totta kai, mutta sitten hän sulkee lippaan käymällä vielä kolmanneksi viimeisessä, toiseksi tai aivan viimeisessä esityksessä. – Vanhat työt tuppaavat unohtumaan, kun suunnittelee innolla uutta. Työpäivä alkaa kotona lukemalla seitsemän maissa uusia näytelmiä. Se on rauhallinen aika, koska juuri kukaan ei soita silloin. TTT:lle hän lähtee yhdeksän kymmenen välillä. Päivä kuluu niissä tapaamisissa, joissa on monta erilaista asiaa ja monta ihmistä mukana. Illalla hän seuraa tuotantoja. Haastattelupäivää edeltävänä iltana hän palasi kotiin puoli yhdeltätoista illalla. Myrskyjä on riittänyt joka kaudelle Maarit Pyökärin aika TTT:ssä on ollut tuulista. Kun hän aloitti vuosina 2013–2014, katsojaluvut tipahtivat kaikkialla, koska lama nujersi ihmiset jäämään kotiin sohvalle. Kun siitä selvittiin ylös, valtionapu laski reippaasti. – Me saamme paljon valtion apua, joten valtionavun laskiessa prosentteja, muodostui rahamäärä suureksi ja se kirpaisi kovasti. Jouduimme yt-neuvotteluihin. Viimeisenä vuotena ajattelin pääseväni helpommalla, mutta sitten tuli tämä VOS (Museoiden, orkestereiden ja teattereiden Valtionosuusjärjestelmän uudistusesitys) eli ehdotus, joka olisi vienyt meiltä pari miljoonaa ja todennäköisimmin siirtänyt rahat pääkaupunkiin. Olen niin ylpeä siitä, että koko Pirkanmaa yhdessä rintamassa puolusti meitä ja se onnistuttiin torjumaan. – Erityisen kiitollinen olen elinkeinoelämälle, joka puolusti kulttuuria, koska se tukee ravintoloita, kauppoja ja kaikkea bisnestä. Yksi kulttuuriin laitettu euro tuo kaksi takaisin. Pirkanmaan kansanedustajat olivat myös hienosti yhdessä rintamassa meidän puolellamme. Maarit Pyökäri on viihtynyt Tampereella. Hän pitää siitä, että täällä on paljon nuoria, paljon kulttuuritapahtumia ja vaihtoehtoja, minne mennä. Tampereen Teatterikesä on festivaaleista hänen suosikkinsa. Tampereen arkensa hän on järjestänyt niin, että käy ostoksilla lähikaupassa, Sokoksella, Kauppahallissa ja Laukontorilla. – Minä vastustan ajatuksena sitä, että kaikilla pitää olla auto, jolla mennään ostoksille jonnekin pellolle markettiin. Aika pitkälle pääsin suomalaisten haaveen toteutuksessa. Olen täällä asunut keskustassa pienessä talossa, jossa on elämää ja juhlia sekä muuta yhteisöllistä pihalla, eikä ole järvikään kaukana. Tästä pääset peukuttamaan TTT:n syksyn ensi-iltoja: 1. Yhteistyö ulkopuolisten huippuosaajien kanssa jatkukoon. Se tuo oman lisänsä TTT:n omaan vahvaan perusosaamiseen. 2. Kansainvälistä puolta pystyttiin tekemään minun kaudellani liian vähän. Käytiin Ruotsissa ja saksalaisohjaaja ja -muusikko olivat vierailemassa. Toivon, että kansainvälisyyttä syntyisi lisää. Se jatkukoon ja laajentukoon mieluusti. Ruotsiin ollaankin nyt menossa. 3. TTT.n avautuminen ulospäin olisi hyvä. Teatterimme on vähän sivussa Hämeenpuistossa, kun keskusta on yhä enemmän siirtynyt itään, mutta kyllä keinot keksitään.