Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Puhe ei suju ja alahuuli repsottaa: Nämä oireet voivat olla merkkejä kasvohalvauksesta – Useimmissa tapauksissa halvauksen aiheuttajaa ei saada selville

Alahuuli falskaa, eikä syöminen oikein onnistu. Kasvojen toinen puoli näyttää normaalilta, mutta toinen on jäykkä, sillä se on halvaantunut eikä se toimi halutulla tavalla, vaikka kuinka yrittää. Silmä ei sulkeudu kunnolla, otsaa ei saa rypistettyä ja suupielen kohottaminen hymyyn ei vain onnistu, viheltämisestä puhumattakaan. Perifeerinen kasvohalvaus tulee useimmiten äkillisesti. Noin 70 prosentissa tapauksista halvauksen aiheuttajaa ei saada selville. Tällöin puhutaan idiopaattisesta kasvohalvauksesta eli Bellin pareesista. Kasvohalvauksessa kasvohermon toimintaan on tullut häiriö. Perifeerisessä kasvohalvauksessa se on tapahtunut aivojen ulkopuolisella alueella. Jos taas halvaus on aivojen alueella, kyseessä on aivohalvaus eli sentraalinen kasvohalvaus, joka keskittyy kasvojen alaosaan. Silmän ja otsan alue eivät ole siinä mukana. –Perifeerinen kasvohalvaus keskittyy pelkästään kasvojen alueelle. Sentraaliseen kasvohalvaukseen liittyy paljon muutakin, kuten raajaoireita, toteaa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Mervi Kanerva Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä (HUS). Kasvohalvaus säikäyttää aina, sillä alussa oireet voivat joskus olla kummassakin halvauksessa varsin samankaltaiset. –Joskus myös perifeerisessä kasvohalvauksessa oireet saattavat alkuvaiheessa näkyä kasvojen alaosassa. Tällöin lääkäri voi pyytää potilasta räpyttämään silmiään nopeammin: jos toinen silmä rupeaa jätättämään, silmäoireet ovat vasta tulossa mukaan ja kasvohalvaus on vielä alullaan. Outoja makutuntemuksia Halvauksen aste voi vaihdella täydellisestä toimimattomuudesta lievään toimintahäiriöön. –Usein puhutaan, että suupieli roikkuu, mutta se on ehkä hieman harhaanjohtavaa Bellin pareesissa. Pikemminkin alahuuli kääntyy hampaille, jolloin terve puoli näyttäisi jäävän alemmaksi ja voi tuntua siltä kuin se roikkuisi, Kanerva toteaa. Kasvohermo vaikuttaa myös kielen etuosan makutuntemuksiin. Kanervan mukaan oudot makutuntemukset voivat olla joskus perifeerisen kasvohalvauksen ensimmäisiä oireita. –Jos kasvohalvaus on alkanut yön aikana, ensimmäinen havainto siitä voi olla valuttava suupieli aamupalalla. Poski voi olla turran oloinen ja puhuminen outoa huonosti liikkuvan suupielen vuoksi. Jotkut eivät välttämättä saa halvauspuolen silmää kiinni. Lapsilla usein taustalla borrelioosi Molemminpuolinen kasvohalvaus on harvinaisempi, mutta esimerkiksi borrelioosista johtuvissa kasvohalvauksissa tavallinen. Borrelioosin aiheuttama kasvohalvaus on lapsilla varsin yleinen punkkien esiintymisalueilla, aikuisilla harvinaisempi. Borrelioositesti otetaan kasvohalvauksen sairastuneilta lapsilta aina, aikuisilta harkinnanvaraisesti. Esimerkiksi Turun seudulla borrelioositesti tehdään kasvohalvaustapauksissa kaikille. –Lapsilla borrelioosi voi olla kasvohalvausta lukuun ottamatta muutoin oireeton, mutta aikuisilla se on harvinaista. Perifeerinen kasvohalvaus voi liittyä myös joihinkin muihin sairauksiin, kuten Ramsay Huntin oireyhtymään, jonka aiheuttaa vyöruusuvirus. Edellä mainittuun liittyvät rakkulat esimerkiksi suun limakalvoilla, korvissa tai kasvoissa. Paranemisnopeus vaihtelee Tyypillisesti Bellin pareesissa oireet vaikeutuvat parin ensimmäisen päivän ajan. Sen jälkeen tilanne tasaantuu ja paraneminen alkaa. Hoitona käytetään kortisonilääkitystä. –Paranemisnopeus vaihtelee viikoista jopa vuoteen. Suurimmalla osalla se tapahtuu ensimmäisten kuukausien aikana, ja he paranevat hyvin. Nopeimmat parantuvat muutamissa viikoissa. Paranemisennuste on hyvä, mutta vajaalle kolmasosalle jää jonkinasteinen kasvojen toiminnan häiriö, joka on useimmiten lievä. –Kasvojen epätasapaino rasittaa. Perifeerisen kasvohalvauksen jälkioireina voi olla lihasten vetäytymiä ja tahattomia nykimisliikkeitä kasvolihaksissa. Näitä voidaan lievittää esimerkiksi botuliinipistoksin. Botuliini voi auttaa myös, jos silmä on jäänyt vetistäväksi. Toiset taas tarvitsevat kostuttavia silmätippoja silmän liiallisen kuivumisen vuoksi. –Joissakin tapauksissa voidaan tarvita kirurgisia korjausleikkauksia, kuten esimerkiksi sairaalle puolelle laitettava silmäpunnus, luomen roikkumisen korjaaminen ja otsan kohotus, Mervi Kanerva kertoo. Perifeerinen kasvohalvaus uusii noin 10 prosentilla sairastuneista. –Se voi uusia esimerkiksi siksi, että joissakin suvuissa on geneettinen alttius kasvohalvaukselle. Lisäksi esiintyy myös jonkin verran Melkersson-Rosenthalin syndroomaa, johon liittyy toistuvia kasvohalvauksia, jotka voivat vaihdella puolia. Perifeerinen kasvohalvaus on seitsemännen aivohermon toiminnan häiriöstä aiheutuva osittainen tai täydellinen kasvojen lihasten toimimattomuus häiriön puoleisella kasvopuoliskolla. Tavallisimmin kyseessä on Bellin pareesi, jossa halvauksen syy ei ole tiedossa. Seitsemäs aivohermo hermottaa kasvojen ilmelihaksia. Perifeerisen kasvohalvauksen aiheuttajia ovat esimerkiksi herpesvirukset, korvatulehdus, kasvaimet, tapaturmat ja eri sairaudet. Kasvohalvauksia on enemmän punkkien esiintymisalueilla, sillä borrelioosi on yksi niiden aiheuttajista. Lapsilla kasvohalvaukset ovat harvinaisempia kuin aikuisilla, mutta borrelioosista johtuvia kasvohalvauksia esiintyy heillä enemmän kuin aikuisilla. Muita aiheuttajia lapsilla ovat esimerkiksi vesirokko ja vauvarokko. Hoito määräytyy aiheuttajan mukaan. Bellin pareesissa käytetään kortisonilääkitystä, virusperäisissä viruslääkityksen ja kortisonin yhdistelmää. Oireet: kasvojen toispuoleinen halvaus, jossa suupieli ei toimi ja silmää voi olla vaikeaa saada kiinni. Bellin pareesi parantuu yleensä hyvin muutamassa viikossa tai kuukaudessa, mutta noin 30 prosentille voi jäädä erilaisia, useimmiten lieviä, toimintahäiriöitä kasvojen alueelle. Vyöruusuviruksen aiheuttaman kasvohalvauksen, Ramsay Huntin oireyhtymän, liitännäisoireena voi olla kuulonalenema. Empimättä lääkäriin Sentraalinen kasvohalvaus eli aivohalvaus keskittyy kasvojen alaosaan. Oireet: roikkuva suupieli, mukana myös raajojen halvaantumisoireita, huimausta ja puhehäiriöitä. Kummassakin kasvohalvauksessa hoitoon on syytä hakeutua välittömästi, jotta tarvittava lääkitys ja muu hoito saadaan aloitettua mahdollisimman pian. "Jos kasvohalvaus on alkanut yön aikana, ensimmäinen havainto siitä voi olla valuttava suupieli aamupalalla." Mervi Kanerva Edessä on isänpäiväviikonloppu lomamökissä perheen kanssa. Istun sängyn laidalla, hörppään vettä enkä oikein tajua, mikä tässä nyt mättää: suupieli ei pidä, vaan vesi valuu pitkin leukaani. Nousen ylös ja alan kertoa oudosta havainnostani miehelleni, mutta puhuminen on työlästä. Riennän kylpyhuoneeseen ja katson itseäni peilistä: suupieleni ei tottele minua ja kasvoni tuntuvat turralta. Pelko tärisyttää. Aivohalvaus, ajattelen. Alan käydä läpi tilannettani pikakelauksella: Liikaa stressiä ja surua läheisen kuolemasta. Verenpainettakin varmasti. Entäs ne auralliset migreenit, joita olen saanut tavallista useammin? Selvä tapaus. Mies hoputtaa ja sanoo tilaavansa ambulanssin. Kiellän olevani niin sairas (lapsetkin säikähtäisivät). Päätän soittaa ensin päivystykseen. Päivystyksessä käsketään tulla näytille. Ajan omalla autolla sairaalaan. Itkettää ja hämmentää. Mitä minulle oikein tapahtuu? Päivystyksessä pääsen jonon ohi suoraan sisään. Makaan sängyssä piuhat rintakehässäni. Mies ja nelivuotias kuopus ovat vierelläni. Paperille piirtyy sydänfilmiä ja minulta mitataan verenpainetta. Erikoislääkäri ei ole nyt paikalla. Kerron kaikista oireistani, migreeneistäkin ja siitä, että päätä särki hieman edellisenä iltana. Oli ollut pientä flunssaakin. Vasen poskeni on turtana. Sitten minut kärrätään pään tietokonetomografiakuvaukseen (TT). Borrelioositestitkin otetaan, sillä mökkimme sijaitsee punkkialueella. Neurologi kertoo viimein huojentavan tiedon: "Otsaasi tulee pieni ryppy keskelle. Sinulla on perifeerinen kasvohalvaus." Olen yön yli sairaalassa tarkkailtavana ja aloitan kortisonilääkityksen. Juon pillillä ja mongerran. Mutta todennäköisesti parantuisin! Jälkitutkimuksissa havaittiin pieni kuulonalenema korkeilla alueilla, mutta se meni jo iän piikkiin. Vasen kasvopuoliskoni parani ajan kanssa, eikä näkyviä vammoja jäänyt. Syytä halvaukselleni ei löytynyt. Se oli sittenkin tyypillinen Bellin pareesi.