Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Viivi Vahtolammi, 11, poimi ponimestaruuden ja hänestä kuulette muutenkin vielä – Myös kilparatsastaa voi ilman omaa hevosta

Laaksolan ratsutilan hevoset Kangasalla odottavat, kenet laitumelle tulija tällä kertaa vie mukanaan tunnille. 11-vuotias Viivi Vahtolammi valitsee ratsukseen tumman ruunikon ponin: tänään on vuorossa Raipe. Raipe ei ole Vahtolammin oma hevonen, vaan se on ratsastuskoulun tuntihevonen. Tai oikeastaan poni, koska Raipe on säkäkorkeudeltaan 148 senttimetriä eli täpärästi ponin mitoissa. Vahtolammi haluaa joskus oman hevosen, eikä rodullakaan olisi niin väliä, mutta juuri nyt on hyvä näin. Heinäkuussa Vahtolammi voitti ratsastuskouluoppilaiden ponimestaruuden PowerPark Horseshow'ssa Alahärmässä. Tuolloin hänen kilpakumppaninsa oli 12-vuotias Frodo. Vähemmän uhkia uralla Vahtolammi kilpailee Laaksolan ratsutilan kisaryhmässä, eli kisiksessä, jossa on useita hänen kaltaisiaan kunnianhimoisia nuoria ratsastajia. –Tässä on se hyvä puoli, että pääsee menemään monella eri hevosella. Jos on oma hevonen, täytyy mennä vain sillä. Jos sille taas sattuu jotain, pitää hankkia uusi, ja menee taas aikaa tottua ratsastamaan sillä, Vahtolammi sanoo. Tytön äiti Tiina Vahtolammi nyökyttelee vieressä. Hän sai ensimmäisen poninsa Viivin ikäisenä. Hän kilpaili jo SM-tasolla, kunnes hänen ykköshevosensa kuoli. Kilparatsastus tyssäsi siihen. –Hevosen loukkaantumiset voivat olla niin pitkäkestoisia, että voi mennä koko kisakausi hevosen toipumiseen. Sinä aikana ei välttämättä pääse ratsastamaan ollenkaan, Tiina Vahtolammi sanoo. Tätä ongelmaa ei kisaryhmän oppilas joudu kohtaamaan. Pirkanmaalla on muutamia ratsutiloja, joilla pääsee kilpailemaan tilan opetushevosilla myös ulkopuolisissa kisoissa. Laaksolan ratsutila Kangasalla on niistä yksi. Laaksolan ratsutilalla on tavallisen tuntiopetuksen lisäksi tarjolla kisaryhmä eli "kisis", jossa kilpailemisesta kiinnostuneet ratsastajat saavat valmennusta. Ryhmässä harjoitellaan esteratsastusta oikeita kilpailuja varten. Kisaryhmän ratsastajan ei tarvitse huolehtia hevosen päivittäisestä ylläpidosta. Ratsastuskoulu hoitaa esimerkiksi hevosten ruokinnan, eläinlääkärikulut, kengitykset ja vakuutukset. Laaksolan ratsutilan yrittäjä ja ratsastuksenopettaja Heidi Mehtonen-Maula kertoo, että ratsastuskouluhevosella kisaaminen on asiakkaan kannalta huomattavasti huolettomampaa kuin omalla hevosella. –Hevosen omistaminen pitää aina sisällään riskin hevosen loukkaantumisesta tai sopimattomuudesta kyseiselle ratsastajalle. Ratsastuskoulussa tämän riskin ottaa ratsastuskouluyrittäjä. Heidi Mehtonen-Maula kertoo, että kisistunneille valitaan normaaleja tuntihevosia tasokkaammat ja kalliimmat ratsut. Niiden etsimiseen käytetään paljon aikaa ja rahaa. Hevosten pitää soveltua sekä tavalliseen tuntiratsastukseen että kilpailuihin, mutta ne tekevät vähemmän töitä kuin normaalit tuntihevoset. Näin ne saavat enemmän aikaa levätä ja palautua. Kisistoimintaan tehtiin Laaksolassa viime vuonna iso panostus, kun ratsutilalle hankittiin hevoskuljetusauto, jota käytetään ainoastaan kisaryhmäläisten kuljettamiseen kilpailupaikalle ja takaisin. Elävä kisakumppani Hevosurheilu on kallis harrastus. Halusipa sitten huipulle tai ei, hevosen omistajan vastuulla on kaikki jokapäiväisestä ylläpidosta yllättäviin tilanteisiin. Aktiivisella kilpailijalla oman hevosen ylläpito- ja kilpailukustannukset hipovat jopa paria tuhatta euroa kuukaudessa. Hevosta pitää myös liikuttaa säännöllisesti, eikä se katso ihmisen omaa aikataulua. Nuoren voi olla vaikea sitoutua omaan hevoseen seitsemäksi päiväksi viikossa. Tiina Vahtolammin mielestä kisaryhmässä kilpailemisen etu on, että nuori ehtii harrastaa muutakin kuin ratsastusta. Kisaryhmässä kilpailu on myös huomattavasti omalla hevosella kilpailemista edullisempaa. Aivan ilmaistakaan se ei silti ole. Viivi Vahtolammi käy Laaksolassa kahdesti viikossa tunneilla. Toinen tunneista on normaali ratsastustunti ja toinen niin kutsuttu kisistunti. Tunnit ostetaan kerralla seuraavaksi kymmeneksi viikoksi eteenpäin. Kymmenen viikon ratsastustunnit maksavat 300 euroa ja kisistunnit 350 euroa eli yhteensä 650 euroa. Näitä kymmenen viikon nippuja mahtuu vuoteen viisi. Omalla hevosella yhden tunnin ratsastusvalmennus maksaa yleensä 30 euroa kerta, mutta hintahaitari yltää sataan euroon asti. Hinta riippuu täysin valmentajan nimekkyydestä ja ryhmän koosta. Kilpaileva harrastaja käyttää yleensä valmentajaa vähintään kerran viikossa. Lisäksi tulevat tietysti oman hevosen ylläpitokulut. –Minun mielestäni hintaa pitää osata suhteuttaa muihin lajeihin. Tässä kilpailukumppanina on elävä eläin, Tiina Vahtolammi toteaa. Ensin ratsastajan ja hevosen, eli ratsukon täytyy olla riittävän taitavia. Sen jälkeen kisoihin on hankittava luvat, joita on eri tasoille. Viivillä on niin sanottu D-lupa, joka maksaa ratsastajalta 30 euroa ja hevoselta 40 euroa vuodessa. Laaksolan kisaryhmän ratsastajien ei tarvitse maksaa hevosen lupamaksua, sillä ratsastuskoulu maksaa sen. Ratsastajan pitää myös olla Suomen Ratsastajainliiton jäsen. Liittoon kuulutaan ratsastusseurojen kautta. Tyypillinen juniorin jäsenmaksu on 50-60 euroa vuodessa. Kaikissa kilpailuissa on myös ilmoittautumis- ja lähtömaksut. Lisäksi ratsastaja voi joutua maksamaan hevosen kuljetuksesta, karsinapaikasta kisoissa, erilaisista lisävalmennuksista ja yöpymisestä. Monta hevosta, parempi ratsastaja Tiina Vahtolammin mukaan kilpailuryhmä sopii ratsastajille, joilla on kunnianhimoa, mutta ei jostain syystä halua tai mahdollisuutta hankkia omaa hevosta. Hän kokeneena ratsastajana kuitenkin sanoo, että omassa hevosessa on puolensa. –Silloin pääsee paremmin hiomaan yhteistyötä ja ratsastamaan seitsemänä päivänä viikossa. Toisaalta näen, että Viivi pystyy tällä hetkellä kehittymään paremmin ratsastuskoulun hevosilla. Tekee hyvää ratsastusaidolle, että pääsee ratsastamaan usealla eri hevosella. Kisaryhmään ei ole ala- eikä yläikärajaa, vaan se on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat kehittyä ratsastuksessa ja haastaa itsensä. Kisaryhmässä voi kilpailla 120 senttimetrin luokkiin asti, mikä tarkoittaa esteiden korkeutta kilpailussa. Kyseessä on jo varsin kunniahimoinen korkeus, johon tarvitaan hyviä hevosia. Vaatimuksena kuitenkin on, että oppilas osaa jo ratsastuksen perusteet. Heidi Mehtonen-Maula peräänkuuluttaa myös urheilullisuutta, rohkeutta ja motivoituneisuutta. –Myös palautteen vastaanottaminen, sen käsitteleminen ja sen avulla kehittyminen ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia, Mehtonen-Maula lisää. Hevosenkin pitää nauttia Ratsastusoppilaat matkustavat kisoihin kotijoukkojen ja opettajan kanssa. Samat opettajat myös valmentavat oppilaita ratsastuskoululla, joten mahdollisiin ongelmiin ratsukon yhteistyössä voidaan puuttua heti. Mehtonen-Maulalle on tärkeää, että hevonen ei joudu epäreiluihin tilanteisiin. Tämä tarkoittaa, että ratsastaja voi tietämättään aiheuttaa hevoselle tilanteen, että sen on vaikea tai liki mahdoton hypätä esteen yli. Silloin opettajan on oltava tilanteen tasalla ja neuvottava ratsastajaa. –Kisapaikoilla näkee sellaista, että hevonen tuodaan esteelle huonosti kerta toisensa jälkeen. Niiden toistaminen ilman korjausta jää hevosen muistiin, ja sitä on vaikea saada pois. Myös hevosten pitää nauttia kisaamisesta, ja ratsukolla pitää olla molemminpuolinen luottamus. Mehtonen-Maula kertoo, että kisoissa on ainutlaatuinen tunnelma. Tunneilla ratsastusoppilaiden yhteishenki tiivistyy ja he kannustavat toisiaan myös kilpailutilanteessa. Kukaan ei kisaa yksin. Valitse viisaasti ja kisaa kunnianhimoisesti Tiina Vahtolammin mielestä kisaryhmässä kilpailemista harkitsevan kannattaa miettiä tarkoin tallin valinta. Hän kertoo, että omaan valintaan on vaikuttanut ennen kaikkea hevosten hyvinvointi. Vahtolammi neuvoo ottamaan selvää myös tuntihevosten ja opetuksen tasosta. Ilman laadukkaita hevosia ei synny tuloksiakaan. Ripaus voitonnälkää ei myöskään ole pahitteeksi. Äiti uskoo, että juuri siitä tyttären kisamenestys johtuu. –Viivi on aika kilpailuhenkinen, ja voitontahtoa löytyy. Hän on todella sisukas, tehnyt paljon työtä ja ottanut kiinni saamistaan opeista. Viivi Vahtolammi on paljon vaatimattomampi pohtiessaan onnistumisiensa syitä. –Olen saanut mennä niin hyvällä ponilla, hän sanoo. Mieti, kuinka paljon aikaa olet valmis käyttämään aikaa harrastukseesi. Jos et kykene huolehtimaan hevosesta viikon jokaisena päivänä, mutta haluat kilpailla, kisaryhmä voisi sopia sinulle. Ota selvää, mitä ratsastuskoulun jäsenmaksu, ratsastustunnit, valmennukset, kilpailuluvat ja kilpailumaksut maksavat. Ratsastusseuraan kuuluvat on vakuutettu, mutta harkitse lisävakuutusta. Ratsastaa voi myös niin sanotulla Green Cardilla, joka sisältää ratsastajan urheiluvakuutuksen. Vuonna 2018 Green Card maksaa 32 euroa. Sillä ei kuitenkaan voi kilpailla. Kilpaillessa hintaakin tärkeämpää on laatu. Valitse ratsastuskoulu, jossa voit kilpailla laadukkailla hevosilla ja saada asiantuntevaa opetusta. Ota selvää, millaisia lisävalmennuksia ratsastuskoulun kautta voi saada. Mieti omia tavoitteitasi: kuinka pitkälle haluat päästä? Kansalliselle ja kansanväliselle tasolle pyrkivän on hankittava oma hevonen.