Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Verkon pimeällä puolella lapsille tehdään mitä julmimpia asioita ja tuhannet ihmiset ovat valmiita maksamaan, että pääsevät katsomaan sellaisia videoita

Lapsia kidnapataan ja pidetään vankeina. Heitä raiskataan, kidutetaan ja kuvataan videoille. Lopuksi videot ladataan pimeään verkkoon, jossa tuhannet ihmiset maksavat, jotta saavat katsoa noita videoita. –Meille tulee jatkuvasti ilmoituksia siitä, että suomalainen IP-osoite on jakanut tai ladannut lapsiin liittyvää materiaalia, sanoo rikosylikomisario Sari Sarani Keskusrikospoliisin kyberkeskuksesta. Useimmiten ulkomaisilta viranomaisilta saatujen tietojen avulla pyritään selvittämään, kuka Suomessa on ladannut rikollista materiaalia ja missä. Osassa tapauksista rikolliset saadaan selvitettyä, suurimmassa osassa ei. –He käyttävät pimeää verkkoa ja nykyään monet myös mobiilisti. He osaavat peittää jälkensä aika hyvin, Sarani toteaa. Vain joitakin kymmeniä asiantuntijoita Tällä hetkellä Suomessa on vain joitakin kymmeniä asiantuntijoita, joilla on resursseja ja ammattitaitoa selvittää tapauksia. Ylipäätään harvoilla on ymmärrystä käsitellä niitä, joilla on taipumuksia pedofiliaan. –Jos vertaa Britanniaan, jossa alan tutkimiseen varattu henkilökunta on moninkertaistettu, Suomessa asiantuntijoita on todella vähän. Fakta on myös se, että tapausten kanssa työskentelevät eivät kestä kauan. Työ on henkisesti liian raskasta. Tarvittaisiin lisää henkilökuntaa, joka voisi keskittyä ainoastaan verkossa tapahtuvaan seksuaalirikollisuuteen. –Aihe on niin vastenmielinen, että monet ovat mieluummin puhumatta ja tietämättä. Paljon olisi kuitenkin mahdollista tehdä, jos saisimme tutkia perusteellisemmin ja panostaa kansainväliseen yhteistyöhön. Ulkomaisten viranomaisten vinkkaamat tapaukset katsotaan usein suomalaisen lainsäädännön puitteissa lieviksi. Niitä ovat esimerkiksi kuvat, joissa lapsen ikää on vaikea arvioida, tai epäillyt, joilla on hallussaan rikollista kuvamateriaalia vain vähän. –Lieviä tapauksia on niin paljon, että poliisi ei ehdi selvittää niitä. Jos lievempiä juttuja alettaisiin selvittää, niiden kautta tutkinnassa saattaisi paljastua törkeämpiäkin tapauksia. Pimeä verkko on jäävuoren pohjalla Pimeän verkon ymmärtää helpoiten ajattelemalla jäävuorta. Vedenpinnan yläpuolella oleva huippu kuvaa avointa verkkoa, jossa kuka tahansa voi selata uutisia ja etsiä tietoa vaikkapa Google-hakukoneella. Jäävuoren isoimman osan muodostaa niin sanottu syvä verkko eli deep web, johon kuuluvat salasanaa vaativat sivustot. Tällaisia ovat esimerkiksi kirjastojen tietokannat, pankkipalvelut ja sosiaalisen median tilit. Jäävuoren pohjassa sijaitsee pimeä verkko eli dark web tai darknet. Sinne päästäkseen on käytettävä selainta, jota ei voi jäljittää. Tunnetuin niistä on Tor (The Onion Routing). Sipulin mukaan nimetyn selaimen käyttö perustuu siihen, että se valitsee reittinsä kerroksittain ja sattumanvaraisesti. –Tor toimii kuin kirjekuori, joka on toisessa kirjekuoressa, joka taas on toisessa kirjekuoressa. Käyttäjä tietää ainoastaan sen, mistä kirjekuoresta viesti on tullut ja mihin se jatkuu, mutta koko viestiketjua ei tiedä kukaan, sanoo kyberturvallisuusyhtiö F-Securen tietoturva-asiantuntija Sean Sullivan . Sattumanvaraiseen reititykseen perustuvan selaimen kehittivät alun perin Yhdysvaltain laivaston työntekijät 1990-luvulla. Tarkoituksena oli turvata tiedustelupalvelun yhteydenpito verkossa. Myöhemmin kehitettiin samalla periaatteella toimiva Tor-ohjelmisto, joka mahdollisti anonyymin verkon käytön. Nykyään Tor on vapaasti ladattavissa avoimesta verkosta. Sitä ylläpitävät maailmanlaajuisesti toimivat vapaaehtoiset, jotka saavat rahallista tukea esimerkiksi Yhdysvaltain hallitukselta. –Anonyymi selaaminen mahdollistaa esimerkiksi viranomaisten ja ihmisoikeusaktivistien turvallisen toiminnan, Sullivan toteaa. Mutta hyvällä asialla on toinenkin puoli. Suomalaisia paljastuu kansainvälisen yhteistyön kautta Pimeässä verkossa myydään myös muun muassa huumeita, aseita – ja lapsia. Viimeisin poikkeuksellisen järkyttävä tapaus paljastui viime syksynä Saksassa, kun poliisi sai nimettömän vihjeen naisesta, joka myi omaa lastaan pedofiileille. Nainen ja tämän kumppani olivat myös päätekijöinä pedofiiliringissä, jossa lapsia myytiin pimeässä verkossa seksuaalisiin tarkoituksiin ja osassa tapauksista kidutettaviksi ja jopa tapettaviksi. Suomessa poliisi ei ole toistaiseksi saanut syytteeseen saakka tapauksia vastaavista pedofiiliringeistä, mutta Sarani on varma, että niitä on. –Sitä kuinka laajoja ne ovat tai kuinka monta niitä on, en pysty sanomaan. Sen kuitenkin tiedän, että ne ovat kansainvälisiä. Saranin mukaan juuri kansainvälisen yhteistyön kautta suomalaisia tapauksia yleensä paljastuu. Tämä tarkoittaa, että Suomessa ladataan rikollista materiaalia ulkomaisista palvelimista tai toisinpäin. Yksittäisillä sivustoilla jopa satojatuhansia käyttäjiä Ongelmallista on myös se, että Suomessa kirjaamiskäytännöt ovat vanhentuneet, eikä siksi tiedetä, montako lievää ja törkeää tapausta vuosittain tapahtuu. Maailmanlaajuisestikin lukumäärää on vaikeaa arvioida. Eri lähteiden mukaan yksittäisillä pedofiilisivustoilla on kirjattu satojatuhansia käyttäjiä. Ongelman todellista laajuutta ei tiedä kukaan. –Jutut eivät tule syliin vaan ne pitää hakea. Seksuaalisen hyväksikäytön uhri ei yleensä sano mitään, koska hän on niin rikki, Sarani toteaa. Tor, englanniksi The Onion Router -project, on verkosto, joka ylläpitää ja päivittää anonyymiin käyttöön perustuvaa verkkoliikennettä samannimisen selaimen avulla. Torin perustivat vuonna 2006 sen ohjelmiston kehittäjät Roger Dingledine ja Nick Mathewson sekä viisi muuta. Tällä hetkellä verkosto toimii vapaaehtoisten avulla ja sitä rahoittaa muun muassa Yhdysvaltain hallitus. Sipulin mukaan nimetty Tor perustuu järjestelmään, jossa verkossa tapahtuva liikenne kulkee sattumanvaraisten reitittimien kautta. Kun joku liikkuu verkossa Tor-selaimen avulla, verkkoliikennettä ohjaava reititin välittää viestejä useiden eri ”solmujen” tai ”kerrosten” avulla. Näin viestien alkuperäistä lähettäjää tai sijaintia ei voi jäljittää. Verkostoa on kiitelty siitä, että sen luoman selaimen avulla esimerkiksi viranomaiset, ihmisoikeusaktivistit ja korkean sensuurin maissa asuvat ihmiset voivat käyttää verkkoa turvallisesti. Haittapuolet ovat siinä, että anonymiteetin vuoksi Torin mahdollistamassa pimeässä verkossa tapahtuu myös paljon rikollisuutta. Lisätietoja: www.torproject.org