Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Moottorivarjoliitäjä Marko Kallio on tuttu näky Tampereen horisontissa – Henkeäsalpaavat kuvat todistavat, miksi riskialtis laji palkitsee

Kauniina kesäiltoina Tampereen yläilmoista on voinut bongata varjoliitäjiä. Yläilmoissa liitely on ollut tänä kesänä aiempaa helpompaa, koska Pirkkalan lentokenttä oli suljettuna remontin vuoksi heinäkuun puolivälistä viime sunnuntaihin asti. Moottorivarjoliitäjä Marko Kallio on tuttu näky Tampereen horisontissa. Hyvällä säällä hän liitelee 150–500 metrissä ja räpsii upeita maisemakuvia. Kallio aloitti harrastuksen kuusi vuotta sitten, mutta kiinnostus varjoliitoa kohtaan heräsi jo aiemmin. Kallio kertoo olleensa vaimonsa kanssa pyöräilemässä Oulussa, kun taivaalta alkoi kuulua tasaista pörinää. Kallio pysäytti polkupyörän ja katsoi ylös. –Kaksi varjoliidintä lipui kohti auringonlaskua. Tuijotin niitä suu auki ja vaimo sanoi: ”Elä kuvittelekaan”, mutta tässä sitä ollaan. Tältä yläilmoissa näyttää: Moottorivarjoliito poikkeaa normaalista varjoliidosta moottorinsa vuoksi. Liitäjä asettaa selkäänsä repuksi moottorin, jonka potkuri voi olla halkaisijaltaan 1,4 metriä. Lentoon lähteminen on helpompaa, ja ilmassa korkeutta pystyy säätelemään itse. Kallio haki moottorivarjoliidon kurssille, kun moottorin saamisesta varjoliitimeen tuli 7–8 vuotta sitten Suomessa aiempaa helpompaa. Ennen luvat olisivat edellyttäneet suuren tuntimäärän varjoliitoharrastusta ilman moottoria. Moottori helpottaa varjoliitoa Suomessa huomattavasti. Liitäjä levittää siiven taakseen, laittaa moottorin päälle ja lähtee juoksemaan tuulta kohti, jolloin siipi nousee leijan omaisesti ilmaan. Luonnonvoimat kämmenellä Ilman moottoria varjoliitäjä tarvitsee jonkun hinaamaan hänet ilmaan esimerkiksi veneellä tai autolla, koska Suomessa ei ole korkeita vuoria, joilta lentoon lähtö ilman moottoria olisi helppoa. Kallio on varjoliitänyt jonkun verran myös ilman moottoria. Hän toteaa, ettei se ole häntä varten, koska silloin täytyy etsiä nousevia ilmavirtauksia, joilla pysyy ilmassa. –En tykkää olla sään armoilla. Haluan, että luonnonvoimat ovat minulla tuossa kaasukahvassa, Kallio sanoo ja nauraa. Kalliota ovat aina kiinnostaneet jännittävät lajit. Hän on harrastanut muun muassa moottoripyöräilyä ja sukeltamista. –Monet voisivat sanoa, että nämä ovat riskialttiita lajeja. Minusta nämä ovat sellaisia vau-lajeja. Se tunne kun katsot maata 50 metrin korkeudesta, on aivan mahtava. Nytkin tulee kylmät väreet ajatellessa. Tampere yläilmoista Myös muiden on mahdollista päästä nauttimaan Tampereen upeista maisemista, koska Kallio ottaa moottorivarjoliidoilla kuvia ja jakaa ne nettiin. Aluksi Kallio laittoi yläilmoista otettuja kuvia Facebookiin vain vaimon kehotuksesta. Netissä kuvat keräsivät nopeasti suosiota ja Kalliolle alkoi tulla kyselyitä kuvatilauksista. Ammatiltaan Kallio on markkinoinnin suunnittelija ja mainostoimisto Kluun toimitusjohtaja. Kun kuvatilauksia alkoi sadella, hän päätti perustaa valokuvaukseen uuden yrityksen, Skyfoxin, etteivät työ ja harrastus sekoitu keskenään. –Pidän Skyfoxia harrastusprojektina. Jos on tylsä keikka tai siitä ei makseta, niin en tee sitä. Toisaalta jos on todella mielenkiintoinen keikka, saatan tehdä sen ilmaiseksi. Viime vuonna Kallio toteutti Suomi100 -projektin, jossa hän kuvasi Oulua ennen ja nyt. Kallio paljastaa, että suunnitelmissa on myös uusi projekti, joka liittyy Tampereeseen ja kaupungin mielenkiintoisiin yksityiskohtiin yläilmoista kuvattuna. –Tampere on kuvaamisen kannalta kiitollinen, kuvasit maasta tai ilmasta. Täällä on paljon kuvattavaa ja tämä on kaunista seutua. Se mikä tästä tekee kauniin, on vesi ja hienot auringonlaskut, Kallio sanoo. Apuvoima poliiseille Aloitettuaan varjoliitämisen Kallio huomasi, että varjoliitämisestä voisi olla hyötyä pelastustoiminnassa. Liitäessä näkyvyys on hyvä kaikkiin suuntiin, koska edessä ei ole siipiä tai muita koneen osia. Rannikot ja kaislikot näkee paremmin kuin veneestä. Ajatuksesta syntyi Suomen Liidinpelastajat ry, joka toimii Suomen Lentopelastusseuran alaisena. Liidinpelastajista tulee poliisin virallinen yhteistyökumppani, kunhan vakuutusasiat saadaan kuntoon. Kallio toteaa, että kyselyitä pelastusapuun tulee koko ajan. Pelastettava voi olla esimerkiksi marjastamassa helteellä väsähtänyt vanhus. Kallio kertoo olleensa etsimässä Heinävedellä kadonnutta nunnaa. Hänessä ihmisten etsiminen herättää ristiriitaisia tunteita. Kun aikaa on kulunut paljon, aletaan etsiä vainajaa. Silloin Kallio huomaa välillä toivomansa, ettei löytäisi henkilöä vaikka toisaalta haluaisikin saada omaisille rauhan. Yhdistyksen toiminta on vapaaehtoista. Matkakulut korvataan, ja etsintöjen yhteydessä tarjotaan ruokaa. Lisäksi laitteiden huoltoon ja polttoaineisiin voi saada nimellisen korvauksen, koska pelastustyössä tarvitaan välineistöä. Kallion mukaan monet eivät kuitenkaan halua edes nimellistä korvausta työstä.