Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Uskaltaisitko kokeilla käsilläkävelyä? Opettelu vaatii kärsivällisyyttä, mutta oikealla tekniikalla aikuinenkin ottaa pari askelta jo yhdessä iltapäivässä

Vanha koira ei opi uusia temppuja. Jos sanontaa on uskominen, aikuisena ei ole toivoakaan oppia kävelemään käsillään. Väärin, sanoo Sirkus Fokus -hankkeen sirkusohjaaja Lida Kuusisto . Aikuisenakin voi oppia käsilläkävelyn taidon, kunhan malttaa harjoitella. –Käsillään kävely on itse asiassa helpompaa kuin staattinen käsinseisonta. Ainoa vaatimus harjoittelemaan lähtiessä on, että jaksaa kannatella oman kehonsa painoa käsillään. Osaan kärrynpyörän jotenkuten ja uskallan ponnistaa painon käsivarsieni varaan. Edellytykset ovat siis koossa. Kaksi tärkeintä asiaa käsillään kävelyn harjoittelussa ovat huolellinen lämmittely ja turvallisuus. Ensin siis lämmitellään erityisesti ranteita ja olkapäitä sekä aktivoidaan keskivartaloa esimerkiksi erilaisilla lankutusharjoituksilla ja hartiatyönnöillä. Ranteet: Pyöritellään ja tehdään aaltoliikettä. Puristellaan käsiä nyrkkiin ja auki vieden käsivarsia samalla sivukautta ylös ja alas. Sitten varataan konttausasennossa hieman painoa ranteiden päälle ja tepastellaan käsien varassa. Olkapäät: Mennään lankkuasentoon kämmenten varaan ja työnnetään lapaluita ensin pyöreäksi kohti taivasta ja sitten litteäksi. Pidä keskivartalo tiukkana. Keskivartalo: Tuodaan lankkuasennossa polvia kohti rintaa ja sitten kohti vastakkaista kättä. Näin voit lämmitellä ranteita: Turvallisuus edellä Tärkeysjärjestyksen jaetulla ykkössijalla on turvallisuus. Jotta käsilläkävelyä voi harjoitella turvallisesti, täytyy osata oikeanlainen alastulo. Se on kärrynpyörä. –Aina kun menee ylös, kannattaa selvittää, mistä pääsee alas. Kun hallitsee kärrynpyörän, ei voi käydä mitään, vaikka ponnistukseen tulisikin vahingossa liikaa vauhtia, Kuusisto opastaa. Kärrynpyörässä olennaista on pitää kädet aina tukevasti suorana. Jos kädet ovat makaronia, romahtaa helposti päälleen alas. Jos käsinseisonta tai käsilläkävely lähtee epäonnistumaan, jalat käännetäänkin sivulle kärrynpyörään. Sirkusohjaaja Lida Kuusisto opastaa käsilläkävelyn alkeet: Painoa käsien varaan Sitten käsien päälle ja eteenpäin! Ei sittenkään. Seuraavaksi harjoitellaan käsinseisontaa seinää vasten. –Käsinseisonta ja käsilläkävely kulkevat käsi kädessä, ja siksi käsilläkävelyn lämmittelynä voi tehdä erilaisia käsinseisontaharjoituksia seinää vasten, Kuusisto sanoo. Ensimmäiseksi oikeaa asentoa ja kehonhallintaa voi harjoitella L-asennolla. Siinä kädet ovat hartioiden leveydellä maassa, hartiat ja lonkat päällekkäin ja jalat suorana seinää vasten, niin että keho muodostaa L-kirjaimen. Vedä vatsaa sisään ja työnnä hartioita voimakkaasti korviin. Vahva hartiatyöntö ja keskivartalon aktivointi ovat avainasioita oikean asennon löytämisessä. Onnistuu. Sitten seuraava vaikeusaste: sama ylä- ja keskivartalon asento, mutta jalat kävelytetään seinää pitkin ylös asti. Seisot nyt käsiesi päällä kasvot seinään päin. Voit kokeilla tepastella käsilläsi hieman lähemmäs seinää. STOP! Muista pitää hartiat ja lonkat päällekkäin ja jännittää takapuoli ja jalat. Entä hartiatyöntö? Ei aivan helppoa. Kolmas ja vaikein variaatio käsinseisontaharjoituksista on seinää vasten ponnistaminen. Ajattele vartaloa edelleen tiukkana pakettina. Laita kädet hartioiden leveydelle ja ponnista toinen jalka koukussa ja toinen suorana seinää vasten. Katse kannattaa pitää tiukasti käsien välissä. Jos yrittää katsoa, minne on menossa, lyö helposti päänsä seinään. –Monia seinää vasten ponnistaminen pelottaa, mutta se on hyvä tapa harjoitella omaa ponnistusvoimaa. Käsilläkävelyn maailmaan Käsinseisontaharjoitusten jälkeen ranteet tuntuvat rasittuneilta ja yläselkääkin hieman pakottaa. Kuusiston mukaan harjoittelu kannattaakin aloittaa rauhallisesti, etenkin jos painon laskeminen käsien varaan ei ole entuudestaan tuttua. –On parempi treenata 10 minuuttia päivässä kuin 3 tuntia kerrallaan pari kertaa viikossa. Kroppa tottuu pikku hiljaa siihen, mitä ollaan tekemässä, Kuusisto neuvoo. Asento on nyt kunnossa, joten mennään eteenpäin. Seuraavaksi päästään vihdoin käsilläkävelyn maailmaan. Sitä kohti opastavat hevospotkut. Ponnista kohti käsinseisontaa niin, että kumpikin jalka käy ylhäällä ja jalat vaihtavat paikkaa ilmassa. Aloita matalalta ja nosta jalkoja jokaisella yrityksellä hieman korkeammalle. Kädet suorana, voimakas työntö hartioista, vatsa sisään, jalat jännitettynä, katse maahan. Ponnistus. Onnistuu! Pysyn käsieni päällä hetken. Sitten vain ottamaan askeleita! Nosta käsiä vuoron perään hieman ylöspäin ja pyri pieniin, hallittuihin liikkeisiin. Vaikka kädet liikkuvat, pidä lantio ja hartiat paikoillaan, jotta tasapaino pysyy. Kuusisto kehottaa nostamaan käsiä ennemminkin ylöspäin kuin eteenpäin. –Yleinen virhe on, että lähtee suoraan ponnistuksesta kävelemään ja kävelee itsensä alta pois. Ajattele nousevasi ensin kummankin käden päälle ja lähde sitten vasta kävelemään, Kuusisto sanoo. Sitten vielä viimeiset varoitukset ennen tositoimia: –Asento on kaikkein tärkein. Jalat, lantio, selkä ja hartiat on pidettävä yhdessä paketissa. Monella hartiatyöntö unohtuu ja selkä köyristyy. Tällainen banaanikävely voi aiheuttaa kipuja. Lähden kokeilemaan kävelyä. Kymmeniä kertoja. Ensin jalat jäävät liian matalalle, sitten keskivartalon tuki unohtuu. Välillä otan liikaa vauhtia ja jalat heilahtavat selän yli. Tulen alas Kuusiston neuvomalla kärrynpyörällä, eikä mitään satu. Lopulta onnistun ottamaan kaksi tukevan tuntuista askelta käsilläni. Jes, tästä se lähtee! Sananlasku on kumottu: vanhakin koira oppii uusia temppuja. Hitaasti, mutta oppii.