Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Minua kiusattiin koko kouluaika – pärjäämiseen kehottaminen auttoi kiusaamisen yli, mutta vaihtoehtojen puute ajoi masennukseen

Minua kiusattiin koko kouluaika. Esikoulussa en saanut istua samaan pöytään suosittujen tyttöjen kanssa. Ala-asteella minua lyötiin, huoriteltiin, juostiin pakoon ja kampitettiin. En saanut, ihme kyllä, pysyviä fyysisiä vammoja. Yläasteella ja lukiossa kiusaaminen muuttui selän takana puhumiseksi ja porukasta jättämiseksi. Kaverini "unohtivat" kutsua minua yhteisiin juhliin. Minua on pyydetty poistumaan mökkibileistä, joissa oli paikalla puolet kunnan nuorisosta. Yllättävintä tässä on se, että olen siitä huolimatta edes joten kuten toimintakykyinen ihminen. Osasyy on se, että minulle on lapsesta asti sanottu, ettei kiusaamisesta kannata välittää. Älä välitä, vaikka nimesi sijasta sinusta käytetään sanaa "lutka", rakkaudesta se hevonenkin potkii. Suomalainen kulttuuri tukee pärjäämistä, ja niin se teki minun lapsuudessanikin. Yksin selviäminen ja itkemättä oleminen olivat minulle ainoita annettuja vaihtoehtoja selvitä kiusaamisesta. Olen koko ikäni huutanut kaikille vastaan. Sitä ei kerrota, että pärjääjätkin väsyvät. Itse epäilen, että pärjäämispuhe on yksi syy masennuksen yleisyyteen. Koska selviytyminen on sankarillista, omasta pahasta olosta joutuu kaiken muun lisäksi kokemaan syyllisyyttä. Joudun nyt aikuisena opettelemaan sitä, että minulla on oikeus tuntea pahaa oloa. Kiusatuksi joutuminen tekee näkyväksi sen, mistä poliitikot puhuvat ympäripyöreitä korulauseita totuuden ollessa täysin toinen. Suomi on tasa-arvoinen? Pientä tyttöä saa huoritella, mutta pojille se on melkeinpä hyväksyttävää, koska ihastumista saa osoittaa fyysisellä ja henkisellä pahoinpitelyllä. Pojat ovat poikia. Tyttöjen toisistaan pahan puhuminen "kuuluu siihen ikään", eikä se nyt niin vakavaa ole. Poikien toistensa mätkimisestä kirjoitti esimerkiksi Matti Kuusela : "Onni on tulla hakatuksi niin, ettei kukaan näe" Kiusaamiseen puututaan? Ei puututa aina. Jos puututaan, se ei välttämättä auta. Siihen on mahdotonta puuttua, jos kiusattu on epätoivottu henkilö koko kunnassa ja mukana juonessa ovat myös oppilaiden vanhemmat. Siinä ei auta, jos yksittäinen kiusaaja vaihtaa koulua. Apua on saatavilla? On, kun vuosikausien masennus- ja ahdistukierteen ja itsetuhoisten ajatusten jälkeen jaksaa käydä läpi avunhakuprosessin. Se on käsittämättömän raskas ja vaatii avun hakijalta suuria ponnistuksia. Edes Kelan tukema psykoterapia ei ole ilmaista, se maksaa noin 80 euroa kuussa. Minulla ei olisi siihen varaa, mutta olen sikäli etuoikeutettu, että vanhemmillani on ja he sen maksavat. Erilaiset vertaistukiryhmät ovat hyvä apu, mutteivät auta enää tilanteen mentyä liian pitkälle. Koulukiusaaminen maksaa yhteiskunnalle. Se aiheuttaa masennusta, jonka hoitaminen maksaa ja johtaa pahimmillaan työkyvyttömyyseläkkeisiin. Mielenterveysongelmien hoitaminen aikaisessakaan vaiheessa ei ole ilmaista, mutta halvempaa. Vastuu kiusaamisesta ei ole kiusaajilla. Alaikäisten lynkkaaminen netissä ei auta mitään. Vastuu on aikuisilla, joilla on mahdollisuus kasvattaa lapsensa toisiaan huomioiviksi, puuttua asioihin, joita kuulevat ja näkevät ja tukea lapsiaan kaikin keinoin.