Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tamperelainen Jukka Peltonen ja hänen kaverinsa odottivat maauimalaa vuosikymmeniä – Nyt hän keräsi kaverit koolle testaamaan maauimalan

Tamperelainen Jukka Peltonen kasasi lapsuuden ja nuoruuden naapurin pojat yhteen heti Kalevan maauimalan avajaispäivänä. Oli sitä odotettukin. –Me kaikki asuimme Hipposkulman taloyhtiössä Teiskontie 22–24. Rakentaja oli vihjaissut vanhemmillemme 1950-luvun puolivälissä, että viereen on tulossa maauimala lapsille. Minä muutin Kalevaan vuonna 1956. Olin viiden vanha. Me pojat odotimme tätä joka talvi ja kesä, kertoo "pojat" testireissulle koonnut Jukka Peltonen . Ei häntä enää harmita, vaan hän on todella iloinen uimapaikasta. Mielessä on kieltämättä käynyt, että aikanaan markkinoinnissa oli, jos ei muuta, niin ainakin hiukan liioittelua. –Kun me pojat olimme 14–15-vuotiaita sällejä 1960-luvun puolivälissä, aloimme ymmärtää, että ei sitä maauimalaa taida kulmille meidän lapsuutemme aikana tullakaan. –Ajatus maauimalasta oli varmaankin vanhemmillemme mieluisa, kun he ajattelivat, että pysyvät pojat pois pahanteosta, kun ovat kesäpäivänsä maauimalassa. Hipposkulmassa asui 1950- ja 1960-luvulla valtavasti lapsia, kuten koko Kalevassa. Tämä porukka on käynyt samoja kouluja Kalevassa ja osa on ollut koulussa samoilla luokilla. Joukosta on muodostunut tiivis kaveripiiri, joka pitää säännöllisesti yhteyttä ja tapaa toisiaan vähintään kuukausittain 14–16 hengen voimin, kun aviopuolisot ovat liittyneet mukaan porukkaan. Pumpparille uimaan –Koska maauimalaa kerran ei ollut, me menimme lapsena pyörällä Pumpparin rantaan uimaan. Usein jo silloin, kun jäät olivat juuri lähteneet. Kun Nässyn vesi oli kylmää, usein pohdittiin poikajoukolla, onkohan siinä maauimalassa lämmitetty vesi. Liikunta yhdisti, talvella höntsättiin kiekkokentällä ja kesällä pelailtiin jalka- ja lentopalloa. Tampere on järvien kaupunki, mutta tämän joukon mielestä maauimala ei ole turhake. Kalevasta oli ennen ja on edelleen pitkähkö matka uimarantaan. –Kun oli kesähelteillä käyty Kaupinojan rannassa viilentymässä, hyöty valui siihen, kun joutui polkemaan jyrkän ja pitkän ylämäen rannasta ylös lähelle Kissaniittyä ja Petsamoa. Nykyisen maauimalan paikalla oli Nopan tiilitehdas. Lähistöllä oli muitakin tiilitehtaita, sillä maaperän savi soveltui tiilien tekoon. Nopan tiilitehtaan ja Hipposkulman välissä oli peltoa ja suota, aina keväisin lumen sulettua iso lammikko. Vieressä oli Hippoksen ravirata, joka oli sen ajan tapahtumakeskus. Siellä oli viikoittain ravit, kuukausittain talvisaikaan hevosmarkkinat, sinne tuli aina alkusyksystä iso sirkus surmanajajineen ja eläimineen, ja siellä pidettiin speedway- ja jääspeedwayajoja, autokisoja ja romuralleja, joihin kaikkiin hipposkulmalaisilla oli ilmaiset katsomopaikat kotitalon parvekkeilta. –Kun meitä oli toistakymmentä samanikäistä, niin tietäähän sen, että joskus tehtiin jotain kiellettyä, se kun vasta oli jännää. Ei sinne tiilitehtaallekaan olisi saanut mennä, mutta me mentiin vaan. Tiilitehtaan isännöitsijänä ja vartijana oli Halme -niminen mies, joka oli tiukka tyyppi, jos sai meidät kiinni, ja joskus tietysti sai. Taidettiin joskus poliisilaitoksellekin joutua, kun painava tiilivaunu karkasi ja vaunu ja tiiliä rikkoutui, Peltonen sanoo. Hieno palvelu –Kun minä nyt ajattelen meidän porukkaa alle 10-vuotiaina, niin kyllä täällä olisi varmasti tullut koko kesä vietettyä, on tämä niin upea ja onnistunut paikka, tuumailee Jukka Peltonen. –Ennen kaikkea lasten kannalta tämä on hieno, ja täällä on otettu lapset hyvin huomioon. On ilo katsella riemua lastenaltaalla ja hyppytorniloikissa. Hänen isällään on edelleen asunto Hipposkulman talossa, jossa asui alun perin paljon Tampellan väkeä. Talo näkyy uimalan altailta hyvin puiden ja pensaiden välistä. Tämä kuuden miehen joukko on jo vuosia sitten muuttanut pois Kalevasta, mutta aina tavattaessa lapsuuden muistot ja tapahtumat tulevat haikeudella puheeksi, siinä ohessa maauimalakin, joka nyt on sitten totta.