Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Vasta palkittu rouva Tampere rakastaa vahtaamista, mutta ei kyttää – Tamperelainen Heidi Martikainen sai palkinnon työstään kotiseutunsa hyväksi

"Kai sää ny sen tiiät. Se mustahiuksinen muija, jolla on aina eriväriset kakkulat, ja pitää majaa sielä Raatihuoneen kellarissa." Tamperelaisilla on tapana puhua vähän kierrellen, tilaa antaen. Ei suoraan sanota, että se Tampere-seuran toiminnanjohtaja Heidi Martikainen , koska nimen sanominen olisi ehkä liian tuttavallista. Varsinkin nyt, kun se mustahiuksinen muija sai jonkin prenikanin, palkittiin kotiseututyöstä ihan valtakunnallisesti. Tamperelainen siis tarkkailee ja vahtaa. Hän tietää naapurin auton merkin, mutta ei välttämättä tiedä tämän nimeä. –Vahtaaminen on sellaista positiivista, ei mitään kyttäämistä. Se on hauskaa puuhaa, nauraa Heidi Martikainen. Haastattelupäivänä hänellä on punaiset lasit. On ihan hyvä, että on monta kotiseutua Heidi Martikainen on työskennellyt 30 vuotta Tampere-seuran toiminnanjohtajana. Häntä voi todellakin kutsua rouva Tampereeksi. Martikainen on syntynyt Tampereella, mutta asuu Kangasalla. Vieläkin joku tiukkapipo ihmettelee, miten Tampere-seuran toiminnanjohtaja voi asua naapurikunnan puolella. Martikainen kertoo miehestä, jota hän haastatteli ammattikorkeakoulun lopputyötään varten. Mies luetteli kolme kotiseutua: asuinpaikka, synnyinpaikka ja yksi itse valittu. Martikainen tajusi, että kotiseutu on paljon laajempi käsite kuin olemme tottuneet ajattelemaan. –Ajattelu on muuttunut. Minä olen syntynyt Tampereella, mutta mummolani oli Kangasalla. Kolmanneksi kotiseudukseni olen valinnut Viipurin, josta isovanhempani lähtivät. Ylöjärvelläkin olen asunut, mutta se ei jäänyt syrämmeen. Toisaalta kotiseutu on myös kutistunut. Tamperelainen saattaa kysyttäessä sanoa olevansa kotoisin Hyhkystä tai Tammelasta. –Jotkut sanovat olevansa kotoisin jopa taloyhtiöstä. Saatetaan sanoa, että "Mää oon Pikilinnasta." Saa tehdä ihan itse Tampere-seuran toimisto on Raatihuoneen kellarissa, mutta se ei ole osa kaupungin organisaatiota, eikä se saa avustuksia. Ihan itse toiminnanjohtaja saa keksiä tulonlähteet, ja ihan itse myös hankkia tekijät ja myydäkin tuotteet. –Yhdistystyössä pitää osata sekä talousasiat että tapahtumatuottaminen. Seuran tulot muodostuvat jäsenmaksuista sekä kirjojen ja muiden tavaroiden myynnistä. Jos joskus kaupungilta on saatu jotain, niin se kakku on murentunut jo aikaa sitten. Kaupunki tukee tilan muodossa, ja sehän on aivan mahtavaa. Saamme olla Raatihuoneen kellarissa. Kotiseututyöhön liittyy monella mielikuva kansallispuvusta ja vanhoista tavaroista. Vaan ei meillä tamperelaisilla, sillä Heidi Martikainen on onnistunut raikastamaan Tampere-seuran imagoa. Toki jäsenistö on edelleen iäkästä, mutta esimerkiksi seuran kustantamissa kirjoissa on tuore ote. Viimeisin tuote on Tampere-muistipeli, jonka Martikainen teki ihan itse. Mistä ihmeestä tämä nainen ammentaa intonsa ideansa? –Paras motivaattori on seuran pankkitilin saldo. Se vaatii toimintaa. Vahtaan vähän, mikä ihmisiä kiinnostaa ja siitä se lähtee. Kuten silloin, kun muutama vuosi sitten seura julkaisi aikuisten värityskirjan, josta tuli hitti. Siihen ei uskonut edes kirjan kuvittaja Jammu Kanerva . Kotiseututyö ei ole vain virallista historiaa, jota sitäkin tietenkin seura tallentaa kuvien ja tarinoiden muodossa. Martikainen haluaa elää kotiseututyötä ja -aatetta konkreettisilla teoilla. Kotiseutu ei ole vain paikka, se on mielentila. Henkilökohtaisesti Tampere-seuran toiminnanjohtaja Heidi Martikainen toivoo säilyttävänsä positiivisen hulluuden ja lapsellisen leikkimielen. Niiden voimalla hän jaksaa niin töissä kuin vapaalla. Syntynyt 13.061958 Tampereella. Asuu miehensä Antin kanssa Kangasalla, kaupungin keskellä, järven rannalla vanhassa mummolassa. Kaksi aikuista lasta Petra ja Tuukka sekä lapsenlapset Vertti ja Kerttu. Koulutukseltaan YO-merkonomi ja kulttuurituottaja AMK. Tampere-seuran toiminnanjohtajaksi 1.8.1988. Palkittu Tampereen kaupungin 1. luokan kultaisella ansiomitalilla 2004. Vapaa-aikana remontoi, maalaa, tapetoi, verhoilee ja vaihtaa sohvan paikkaa sekä viettää aikaansa erilaisissa kulttuuririennoissa. Mainitsee erityistaidokseen Ikean huonekalujen taitavan kokoamisen. Vastaanotti lauantaina Valtakunnallisten kotiseutupäivien gaalassa 11.8. kotiseututyön ansiomitalin, joka on Kotiseutuliiton korkein tunnustuksen osoitus. Liiton mukaan Martikaisen ansiot sekä paikallisessa, maakunnallisessa että valtakunnallisessa kotiseututyössä on katsottu erittäin merkittäviksi.