Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Marjatta ei myynyt Seppoa 40 markalla – näin sotaorvosta tuli naisasialiikkeen sankari

Marjatta Kursi asui äitinsä kanssa rintamamiestalon yläkerrassa Valkeakosken Asevelitiellä. Marjatta on sotaorpo. Marjatta tuli mieleeni, kun julkisuudessa pohditaan, onko äidin paikka kotona lasten luona, vai onko hänellä oikeus omaan työelämään. Selitänpä hieman tarkemmin. Marjatta luki ylioppilaaksi, suoritti yo-merkonomin tutkinnon ja meni Paperituotteen tehtaalle töihin.   Marjatta löysi Kukkamäen Sepon . Nuoret rakastuivat ja päättivät mennä naimisiin. Oli vain yksi pieni ongelma. Marjatalla oli hyvä työpaikka Paperituotteella, mutta Yhtyneiden Paperitehtaiden tehtailla oli vuoteen 1970 asti sääntö, että kun naispuolinen työntekijä solmii avioliiton, hänen oli erottava yhtiön palveluksesta. Eli naisen paikka on kotona. Toimihenkilöille määräys oli ehdoton, mutta työväen kohdalla joustettiin, jos mies opiskeli, perheessä oli sairautta tai omakotitalo oli rakenteilla. Marjatta marssi konttoripäällikkö Matti Saukkosen puheille ja ilmoitti menevänsä naimisiin. Konttoripäällikkö toimi yhtiön sääntöjen mukaan, halusi pitää hyvän työntekijän ja teki tarjouksen: –Jos et mene naimisiin, saat 40 markan palkankorotuksen kuussa. Räväkkä, suora ja aikaansaava nainen pamautti takaisin: –Sitä miestä en neljälläkympillä sinulle myy. Pian sana kiersi Koskissa. Marjatasta tuli naisasialiikkeen sankari. Marjatan vastarinta närkästytti erityisesti pääkonttorin väkeä, jossa naiset olivat naimattomia tai leskiä, mutta oli herroillakin lakinsa. He eivät saaneet käyttää partaa. Lainlaatija, patruuna Juuso Walden rakasti työväkeään ja erityisesti lapsia ja ajatteli varmasti heidän parastaan. Patruunan mielestä oli hyvä, kun koti oli siisti, rouva kotona, lapset tällingissä ja mies töissä. Lastentarhoja ei tunnettu. Lähin tarha oli Korkeasaaren eläintarha ja joskus käytiin katsomassa ihmisiä Toijalan rautatieasemalla. Ja olihan meillä turvallinen olo, kun äiti oli aina kotona. Ja jos jonkun äiti oli töissä, naapurit katsoivat lasten perään. Walden perusteli ratkaisuaan työvoimapolitiikalla: nuoret saivat töitä. Mutta monet miehet eivät halunneet naisten töitä eivätkä naisten palkkaa. Elettiin susipareina, koska naiset halusivat säilyttää työpaikkansa. Miten Marjatan ja Sepon sitten kävi? Nuoret menivät naimisiin, Marjatta sai työpaikan naapuritehtaalta Säteriltä ja jäi eläkkeelle materiaalipäällikön tehtävistä. Myös Seppo teki elämäntyönsä Säterillä ja on tienannut kotioloissa 40 markan kuukausipalkkansa jo 55 vuotta. Marjatta Kukkamäki nousi Valkeakosken kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi, ja perheen lapsetkin ovat pärjänneet hyvin.