Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Ilmastonmuokkaus johtaisi narkkarin dilemmaan – Ilmakehän lämpeneminen helpottaisi, mutta vain hetkeksi

Viiniköynnös on tänä kesänä viihtynyt erityisen hyvin Mikael Hildénin mökkipihalla. Vanhan navetan aurinkoinen kiviseinä lämmittää pieniä rypäleitä, ja helteet ovat sopineet isolehtiselle kasville. Sää on ollut viime viikkojen ykköspuheenaihe ja merkkejä ilmastonmuutoksesta tuntuu olevan kaikkialla. Viininviljelyä Suomessa, trooppisia lämpötiloja ja ukkosmyrsky, joka teki hetkeksi Raumasta Venetsian. Hildén on Suomen ympäristökeskuksen professori ja ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtaja. Hän johtaa myös Strategisen Tutkimuksen Neuvoston tutkimusohjelmaa Resurssitehokas ja hiilineutraali Suomi. Mitä hän ajattelee käristyskupolista? –Yksittäisestä kesästä ei vielä voi päätellä juuri mitään, varsinkaan pohjoisella pallonpuoliskolla. Mutta ilmastonmuutoksesta tehdyt mallit indikoivat, että tämän kaltaiset olosuhteet tulevat tavanomaisimmiksi. Hetken helpotus ei ratkaisisi koko ongelmaa Kun poikkeukselliset sääolot yleistyvät, voi moni valtio alkaa miettiä, eikö asialle voisi tehdä mitään. Ruveta säiden herraksi. Ilmastonmuokkaus on yksi niistä kysymyksistä, joihin 30 vuotta Sykessä töissä ollut Hildén on viime vuosina perehtynyt. –Me harrastamme sitä parasta aikaa käyttämällä fossiilisia polttoaineita, hän sanoo vain puoliksi vitsaillen. Ilmastonmuokkauksella tarkoitetaan yleensä sitä, että ihminen vaikuttaa ilmakehän dynamiikkaan ja sitä kautta yrittää torjua ilmastonmuutosta. Tätä tehtäisiin joko ottamalla hiilidioksidia talteen tai heijastamalla auringon säteilyä takaisin avaruuteen. Eri ilmastonmuokkaustavoilla on hyvät ja huonot puolensa. Ne keinot, joilla olisi eniten vaikutusta, ovat joko erittäin kalliita, teknisesti liki mahdottomia tai niiden vaikutukset ympäristöön ovat täysin tuntemattomia. Halpa ja riskitön ratkaisu olisi vanha kunnon puiden istuttaminen, sillä puut imevät hiilidioksidia. Ongelma vain on, että puiden kasvaminen kestää kauan ja vaatii paljon tilaa. Auringonvaloa heijastavien rikkihiukkasten suihkutus ilmakehään taas olisi edullista ja viilentäisi ilmastoa hetkeksi, mutta voisi vaurioittaa otsonikerrosta ja aiheuttaa happosateita. Suurin ongelma on se, että käytettiinpä mitä keinoa hyvänsä, jos ei fossiilisten polttoaineiden käyttöä samalla pyritä lopettamaan, ilmastonmuutoksen aiheuttamat muut ongelmat jäävät ratkaisematta. Lämpötila voisi laskea, mutta esimerkiksi merten happamoituminen jatkuisi. Hetken helpotus voisi vähentää intoa hillitä kuluttamista ja kehittää päästötöntä energiantuotantoa. –Jos tällaiseen mennään ja samalla jatketaan hiilidioksidin päästämistä ilmaan, tässä tulee ikään kuin narkkarin dilemma. Annoksia joudutaan ottamaan jatkuvasti lisää, koska jos toiminta lopetetaan, seuraukset ovat ikäviä. Säännöt pitäisi laatia jo nyt Hildén itse kiinnostui ympäristöasioista jo nuorella iällä. Hänen isänsä oli koneinsinööri, ja rakensi muun muassa jo 1950-luvulla heidän mökilleen Pernajaan tuulivoimalan. –Siihen aikaan tekniset komponentit eivät olleet kauhean luotettavia, joten mylly ei ollut enää toiminnassa, kun minä synnyin. Äiti taas oli agronomi. Hildén lähti opiskelemaan limnologiaa eli vesitiedettä ja teki väitöskirjansa kalavarojen kestävästä käytöstä. Viimeiset 10 vuotta hän on keskittynyt ilmastokysymyksiin. –1980-luvulla, kun ilmastonmuutoksen tutkimus alkoi Suomessa, oltiin kiinnostuneita esimerkiksi siitä, mitkä puut ja eliöt menestyvät täällä, kun ilmasto lämpenee. Nyt keskustelu painottuu ratkaisuihin: miten ilmastonmuutosta voisi torjua ja miten siihen voisi sopeutua. Ilmastonmuokkaus herättää samanlaista huolta kuin ydinvoima. Jos aloitamme muokkaamisen nyt, jätämmekö vain omat syntimme perinnöksi tuleville sukupolville? Tai entä jos joku käyttää sitä aseena? Yksi olennainen ero on kuitenkin se, että ydinvoiman riskit tunnetaan ja sen vaikutukset ovat paikallisia. Ilmamassat eivät noudata maiden rajoja eikä niiden peukaloinnin seurauksia tiedetä. –Vertaisin ilmastonmuokkausta ennemminkin ydinpommikokeisiin kuin ydinvoimaan, Hildén sanoo. Kuten ydinpommit, myös ilmastonmuokkaus aiheuttaisi luultavasti konflikteja valtioiden välille. Toiset maat hyötyisivät siitä, toiset kärsisivät. Vaikka silloin, kun yksi maa yrittää viilentää itseään ja vaikutus leviääkin toiseen maahan, jossa tulee satovahinkoja kylmyyden takia. Siksi Hildénin mielestä keskustelua pelisäännöistä pitäisi käydä jo nyt. Olemassa oleva lainsäädäntö ei riitä, jos joku valtio päättää ryhtyä tuumasta toimeen. Hetki voi olla lähelläkin. –Ei ole ihan kaukaa haettua, että esimerkiksi USA:ssa kokeiltaisiin tällaista, jos maatalous olisi useana vuonna vaikeuksissa laajoilla alueilla. Sen sijaan esimerkiksi pienillä päiväntasaajan valtioilla ei ole resursseja siihen, vaikka ne kärsivät jo nyt ilmastonmuutoksesta enemmän. Ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtaja ja professori Suomen ympäristökeskuksessa. Syntynyt 28.11.1955 Pernajassa, mutta kasvanut Espoossa. Maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti ja filosofian tohtori. Aloitti uransa riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijana. Vietti 19-vuotiaana pari kuukautta Ranskassa Emmaus-yhteisön kommuunissa kierrätystaloudessa eläen. Asuu Helsingissä puolisonsa kanssa, viettää kesää mökillä Eurajoella Lutan kylässä. Harrastaa mökin kunnossapitoa, marjamehuja ja lastenlasten kanssa leikkimistä. Varsinaista ilmastonmuokkausta ei ole maailmassa vielä laajamittaisesti kokeiltu, mutta sen sijaan paikallisen sään muokkaaminen on mahdollista. Esimerkiksi Kiinassa valtio on laittanut yli 100 miljoonaa dollaria laajamittaiseen sateenteko-ohjelmaan, jonka pitäisi auttaa kuivuudesta kärsiviä alueita. Pilvet voidaan saada satamaan ennen aikojaan viemällä niihin rakettien avulla hopeajodidia. Keinoa kutsutaan pilvien kylvämiseksi ja sitä on käytetty esimerkiksi Pekingin olympialaisten aikana pitämään sää hyvänä. Pilvien hallintakeinot on tunnettu jo vuosikymmenten ajan. Syken professori ja ilmastonmuutosasiantuntija Mikael Hildén muistaa jo 50-luvulta sarjakuvan, jossa Aku Ankka oli sateentekijänä. Siinä Aku lensi lentokoneella levittämään pilviin tarkemmin määrittelemätöntä ainetta. Hän toimitti erimuotoisia pilviä tilauksesta pelloille satamaan. Sarjakuvan kirjoittanut Carl Barks on itse kertonut, että sarjakuva sai ideansa tuohon aikaan paljon esillä olleesta pilvienkylvämiskeskustelusta. Aku Ankan ollessa kyseessä oli tietysti väistämätöntä, että kaikki menee lopulta pieleen jäätymisen takia. –Se päättyy siihen, että Akun hybris johtaa katastrofiin.