Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Savitöissä on osattava nauttia yllätyksistä – pikkutarkka luonne voi joutua koetukselle

Avoin mieli, halu kokeilla uutta ja kyky nauttia yllätyksistä. Näillä evästyksillä Taito Pirkanmaan keraamikko Anna-Kaisa Arjola-Lehtonen ohjaa ensikertalaisen kokeilemaan savea. Tavoitteena on tehdä kaksi savityötä. Toinen on aloittelijoille sopiva vaasi tai vaikka juomapullon pidike ja toinen tekijän kolmiulotteista hahmotuskykyä haastava muovailutyö. Kumpikin työ tehdään käsirakennustekniikalla. Niissä ei siis käytetä apua konetta, kuten dreijaa, vaan osat ja muotoilut syntyvät käsillä ja käsityökaluilla. Ennen kuin lyön käteni saveen Käsityö- ja muotoilukoulu Näpsässä, niin Arjola-Lehtonen pyytää pohtimaan itseäni savityöntekijänä. Vastaus on selvä: olen aloittelija. Haluan tehdä vaasin, jonka ei tarvitse välttämättä pitää vettä. Olkoon se vaikka kuivakukille. Vastaukseni vaikuttavat savivalintaan, töiden polttoon sekä mahdolliseen väritykseen ja lasitukseen. Ei niin millin päälle Saan nauttia luksuksesta. Minulla on yksityisopettaja, joka on nostanut työpöydälle alustana toimivan vahakankaan, puutikun, veitsen ja kaulimen. Työ alkaa kaavojen tekemisellä. Leikkaan sanomalehtipaperista suorakaiteenmuotoisen palan. Sillä määritellään vaasin korkeus ja halkaisija. Varsinainen savityön ensimmäinen vaihe on sopivan savipalan leikkaaminen lankaleikkurilla. Leikattu savipala pitää "herätellä eloon". Se tehdään lyömällä palaa pöytään vasten. Voin kuvitella, miltä kuulostaa 15 ihmisen ryhmässä, joka herättelee yhtä aikaan savipalaansa muokkausta varten. Seuraavaksi on nyrkin vuoro. Millimetriluonteeni on koetuksella. Miten hallita materiaalia ilman työkalua? Nyrkillä noin kolmesenttinen savipala ohenee ja levenee lyönti lyönniltä. Sanomalehdestä leikattu kaava kertoo, että vielä ei riitä. Vaihdan kaulimeen. Kaulinta ei saa viedä yli reunojen, jotta reunat eivät ohene. Tämä on hyvä muistaa joulupiparien teossa. Opettajani nostaa pöydälle viivaimia muistuttavat muovilistat. Asetan ne kummallekin puolelle savea ja jatkan kaulimista. Kun kaulin kulkee listojen varassa, savi on tasapaksua kuuden millin levyä. Sileä savi näyttää tylsältä. Haluan pintaa eloa. Arjola-Lehtonen tarjoaa pitsiliinoja. Niillä syntyisi elävä pinta. Jätän pitsin väliin. Otan aaltopahvin ja sen symmetrisen kuvion. Pahvi kaulitaan saveen. Kaulinta saa painaa kunnolla, jotta pahvi uppoaa saveen. Pahvi irti savesta ja kaava esiin. Nyt leikataan lieriön osat kaulitusta savimatosta. Tunnin työ Kaava asetetaan muottina toimivan pahvilieriön päälle ja sen päälle tulee savi. Ennen kuin liitän saven reunat toisiinsa, Arjola-Lehtonen muistuttaa liitospintojen karhentamisesta puutikulla. Karhennus varmistaa tarttumisen samoin kuin saviliete. Vielä pohja ja koristenauha paikoilleen ja pahvilieriö pois, niin kuivakukkavaasi tai juomapullon pidike on polttoa vaille valmis. Rauhallisella tekemisellä ja yksityisopetuksessa tehtyyn perustyöhön kului noin tunti. Tällä kertaa poltto ja lasitus jäävät tekemättä, koska uuni lämpenee vasta syksyllä. Vasta polton jälkeen näkisi, miltä työ näyttää. Arjola-Lehtosen mielestä juuri siinä on saven hienous. Se muuttuu ja kehittyy loppuun asti. Lopputulos on aina yllätys ja uniikki. Jos haluaa ennalta ennustettavan kaupan posliinivaasia muistuttavan esineen, niin se kannattaa ostaa kaupasta. Savi sopii irrotteluun Arjola-Lehtonen on opettanut savitöitä 1980-luvulta lähtien. –Savi on kestosuosikki. Kurssit ovat käytännössä aina täynnä, eivätkä kaikki aina edes mahdu mukaan. Hän odottaa samaa myös tulevan syksyn kursseista. Tarjolla on sekä aloittelijoiden yhteistunteja että edistyneiden tekijöiden omatoimisia keramiikkapajoja. Suosikkiasema ei tarkoita, että savipajoissa on tehty samoja juttuja vuosikymmenestä toiseen. –1980-luvulla tehtiin käyttöesineitä. Kuppien, mukien ja vuokien haluttiin tulevan oikeaan käyttöön. Nyt halutaan tehdä uniikkeja juttuja, irrotella ja ilmaista itseä. Töitä ei välttämättä tehdä käyttöön. Onpa Arjola-Lehtonen pitänyt hiljattain yhden sellaisenkin kurssin, jossa kukaan ei ottanut työtään mukaan. Todisteeksi jäivät lopputöistä otetut valokuvat. Tärkeintä oli tekeminen. Tuorein trendi ovat kuvioidut pinnat itse tehdyissä kaakeleissa ja esineissä. Arjola-Lehtonen sanoo, että savi on hyvä materiaali irrotteluun. Se poikkeaa esimerkiksi puusta ja metallista siinä, että lopputulos ei aina ole ennustettavissa. –Puussa ja metallissa saa sitä, mitä niihin lisää tai poistaa, mutta käsityönä tehtävät saviesineet yllättävät. Näin se syntyy. Katso video ensikertalaisen savityöstä. Savitöitä kannattaa kokeilla ohjatulla kurssilla. Kansalaisopistot, Taito-keskukset ja käsityökoulut järjestävät savityöopetusta. Savea ja työkaluja voi hankkia kuka tahansa, mutta opistoilla ja kouluilla on töiden polttamiseen tarvittavat uunit. Aiheesta on paljon kirjoja. Yksi hyvä on Steve Mattisonin teos Keramiikka . Se käsittelee, raaka-aineet, tekniikat ja muut materiaalit.