Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Trumpin viestintä sisältää vahvoja viholliskuvia ja vastakkainasettelua

Mitä ennen kaikkea ei voida sanoa ei pidä hiljentää, vaan kirjoittaa. Tämä ranskalaisfilosofi Jacques Derridan mietelause tuli mieleeni, kun seurasin alkuviikosta Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin tavanomaista tviittailua – tällä kertaa muun muassa tikkukirjaimin kirjoitettua viestiä, jossa hän uhkaili Iranin valtiota historiallisen ennenäkemättömillä seurauksilla. Politiikan toimittajille ja tutkijoille Trumpin viestintä ja etenkin Twitterin käyttö – hänen viestinnällisten ulostulokanavien lemmikki – aiheuttanee vielä kauan päänvaivaa. Poliittisen viestinnän näkökulmasta on oleellisempaa pyrkiä tarkastelemaan Trumpin viestintää kokonaisuutena ja Twitteriä yhtenä konkreettisena viestintäkeinona sen sijaan, että yksittäisille tviiteille annettaisiin niin paljon painoarvoa. Usein kun pyritään ymmärtämään ajankohtaisia asioita tässä ja nyt, perspektiiviä haetaan myös historiasta. Tämä on monella tapaa ymmärrettävää, mutta ei täysin riskitöntä, sillä jokainen ilmiö on omassa ajassaan erityinen ja ainutkertainen. Juuri tämän vuoksi olenkin aina karsastanut sitä kun Trumpin tutuksi tullutta vihaista ja kovaa retoriikkaa on varsin vapaasti peilattu natsien vastaavaan ja täten rinnastettu Trumpkin eräänlaiseksi 2000-luvun fasistiksi. Vertaus ontuu asioita yksinkertaistavana. Yhtä kaikki Trumpin ja natsien retoriikassa on yhtäläisyyksiä. Saksalainen kielitieteilijä Victor Klemperer kirjoitti vuonna 1947 teoksen nimeltä LTI – Lingua Terti Imperii eli Kieli kolmannessa valtakunnassa . Teoksessaan hän esittää, kuinka natsien retoriikka muutti kielenkäyttöä saksassa teroittaakseen kansallissosialistisen propagandan viestiä yhä tehokkaammaksi. Klemperer erittelee myös natsien harjoittaman retoriikan kolme erityispiirrettä: yksinkertaisuus, vallankumouksellisuus ja hyperbolisuus. Natsien käyttämä poliittinen retoriikka oli radikaalisti erilainen kuin Weimarin Saksassa aiemmin sovellettu kielenkäyttö. Natsit yksinkertaistivat tietoisesti omaa viestiään, jotta se olisi mahdollisimman laajalle yleisölle niin samaistuttava kuin mahdollista ja asioista liioittelu kuului oleellisesti natsien retoriikkaan. Nämä kolme Klempererin mainitsemaa ja natsien retoriikasta löytyvää ominaisuutta heijastuvat vahvasti myös Trumpin viestintään. Jo kampanjoidessaan presidentiksi Trump tuli tunnetuksi poliitikolle täysin ennenkuulumattomasta kielenkäytöstään, jonka hän itsekin otti aina tilaisuuden tullen puheeksi: ”En puhu kuin muut poliitikot, sillä en ole kuin muut poliitikot." Kuten natsit myös Trump puhui monimutkaisista poliittisista ongelmista yksinkertaisin sanakääntein varmistaen täten, että hän oli aina ymmärrettävä sekä tietenkin hyvin autenttisen oloinen. Trumpin retoriikkaan on aina vaalikampanjasta valkoiseen taloon saakka kuulunut vahva viholliskuvien maalaaminen sekä vastakkainasettelu – vähät välittäen poliittisesta korrektiudesta. Trumpin retoriikan sisältönä on myös lakkaamatta ollut numeroiden suurentelu kuuluisine vaihtoehtoisine faktoineen unohtamatta täytesanojen kuten ”beautiful” ja ”amazing” jatkuvaa käyttöä. Vaikka täytesanoilla pelailu tekee Trumpista useiden silmissä jopa naurettavan, liittyvät ne oleellisesti hänen retoriikkansa tunnelataukseen, joka resonoi vahvan myönteisesti hänen kannattajiensa keskuudessa. Eipä siis ihme, että Trump valitsee viestintäkanavakseen Twitterin, joka on merkkimäärärajoineen kuin räätälöity impulsiivisten, yksinkertaisten sekä mahdollisesti ristiriitaisten viestien luomiseen. Tämän lisäksi Twitterin käyttö mahdollistaa sen, että Trump voi viestiä suoraan seuraajilleen ohitse hänen kovasti parjaamansa ”valheellisen ja puolueellisen” median. Tekeekö natsiretoriikan ominaisuuksien yhtäläisyydet Trumpin poliittisen viestinnän kanssa Trumpista natsin? Ei tietenkään. Hitlerin Saksassa natsien retoriikan olivat omaksuneet kaikki tuon totalitäärisen valtion elimet poliiseja sekä tuomioistuimia myöten, kun taas Trumpin Amerikassa tätä kieltä käyttää nimenomaisesti Trump itse – ja vielä melko usein oman maansa instituutioita vastaan. On kuitenkin tärkeä pohtia sitä, mitä kaikkia vaaroja tämä monimutkaisia asioita yksinkertaistava, ennennäkemätön ja hyperbolinen poliittinen retoriikka tuo mukanaan. Kirjoittaja on viestintätieteiden maisteri. Hitlerin Saksassa…natsien retoriikan…olivat omaksuneet…kaikki valtion elimet. Trumpin Amerikassa…kieltä käyttää Trump…usein oman maansa…instituutioita vastaan.