Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tihutöille ei pitäisi antaa turhaa huomiota – julkisuus voi vain houkuttaa uusia vandaaleja ottamaan niistä mallia

Vandaalit olivat vaelteleva germaanikansa, jonka tunnetuin teko oli Rooman valloitus ja ryöstö vuonna 455. Sen ansiosta he jäivät historiaan tihulaisia tarkoittavana yleisnimenä. Vandaalit eivät ole tuntemattomia tänä päivänäkään, joskaan he eivät enää runtele kokonaisia suurkaupunkeja. Pienempää pahaa oman aikamme vandaalit kuitenkin saavat yhä aikaan. Äskettäin heitä liikkui myös Tampereella, missä Tammerkosken patosillan kukkaistutukset revittiin yöllä irti ja paiskattiin koskeen. Aiemminkin tamperelaiset vandaalit ovat osoittaneet, etteivät he ole ainakaan kukkien ystäviä. Myös monet muut kaupunkilaisten yhteiseksi iloksi tai hyödyksi tarkoitetut kohteet ovat saaneet kokea vandaalien tuhovimman. Lasku lankeaa veronmaksajille. Vandaalien motiiveja on mahdotonta ymmärtää. Jos joku on joskus jäänyt kiinni tihutöistään, niin en muista ikinä kuulleeni mitään järkeenkäypää selitystä niille. Tuskinpa sellaista on olemassakaan. Vandalismia on mahdotonta kokonaan estää, ellei siirrytä täydelliseen poliisivaltioon, jossa jokainen on koko ajan silmälläpidon alaisena. Yksi itseäni askarruttanut asia on, hakevatko vandaalit teoillaan jonkinlaista kieroutunutta julkisuutta ja mainetta joko omissa joukoissaan tai jopa laajemminkin. Jos tähän kysymykseen vastataan myönteisesti, seuraavaksi nousee esille kysymys, pitääkö vandaalien toive täyttää kertomalla tihutyöstä julkisesti. Se on kaltaiselleni ammattitoimittajalle kiperä kysymys. Ensimmäiseksi mieleen tuleva vastaus on, että tietenkin kaikki uutisarvoiset asiat on kerrottava. Anglosaksisessa maailmassa on sanonta ”publish and be damned”, joka tarkoittaa, että ikävätkin seikat pitää julkistaa, vaikka joku sen takia närkästyisi. Yhteiskunnallisesti vähäpätöisen vandalismin uutisoinnista en kuitenkaan ole ihan varma, onko se aina tarpeen ollenkaan tai ainakaan näyttävästi. Kun asuin 1990-luvun alussa Kaliforniassa, kävin aika ajoin Stanfordin yliopiston alueella sijaitsevan museon puistossa. Siellä on iso joukko maineikkaan ranskalaisen kuvanveistäjän Auguste Rodinin vaikuttavia veistoksia, muiden muassa kuuluisa teos nimeltä Helvetin portit . Kuulin silloin tarinan, kuinka patsaille oli joinain öinä tehty ilkivaltaa ja kuinka asiaan reagoitiin. Avaintekijä vandalismin torjunnassa oli nopea ja vaivihkainen toiminta. Ensinnäkin ilkivallan jäljet korjattiin heti, kun ne oli havaittu. Tihutyöstä ei liioin uutisoitu millään tavalla. Tavoitteena oli, ettei vandaali saanut teolleen julkisuutta eivätkä muut häiriköt matkittavaa toimintaideaa. Tämä menettely tuskin tepsii kaikissa tapauksissa, mutta kannattaisi harkita, olisiko se yksi mahdollinen keino hillitä arkipäivän vandalismia.