Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Mielipide: Miksi Tampereen Acutassa ei voitu hoitaa turkulaista potilasta?

Tampereella on Ei-turkulainen osakunta, joka on yrittänyt upottaa Turun Itämereen pomppimalla. Olen aiemmin ymmärtänyt tämän huumoriksi, mutta leikissä on totta toinen puoli. Sen nurjan puolen sain kokea, kun satuin sairastumaan kesäasunnollani Vammalassa, joka sijaitsee Tampereen lähellä. Sain Turun puhelinpalvelusta ohjeen hakeutua öisen kivun vuoksi hoitoon Taysin Acutaan. Aamuyöstä onnistuin löytämään Acutan Tampereelta ja osasin mennä ovista sisään. Edessä oli ilmoittautumisautomaatti. Olin niin kipeä, että yritin vedota nuoreen päivystäjään, joka istui kopissa kuulokenapit korvissa, mutta armoa ei annettu, eikä apua automaatin kanssa. Ilmoittautuminen kuitenkin onnistui ja sain vuoronumeron. Lapussa kehotettiin seuraamaan punaista viivaa lattiassa. Tein kuten käskettiin. Niska nöyrästi alas painuneena seurasin kapean käytävän lattiaan maalattua viivaa ja jäin hiljaa odottamaan vuoroani. Olin ainoa, joka sillä hetkellä oli pyrkimässä hoitoon. Liukuovikennoista toiset olivat valaistuja, toiset pimeitä. Yhtään ihmistä ei näkynyt, ei kuulunut. Sen sijaan käytävä oli täynnä televisioruutuja, joissa Simo Frangén iloisesti elehtien esitteli, mitä kaikkea mahtavaa Tays tarjoaa. Lopulta pääsin sisään. Hoidontarpeen arvioija kuunteli selostukseni, meni puhumaan lääkärin kanssa ja palasi hetken kuluttua takaisin, laski pöydälle eteeni lääkeruiskun ja kaksi pahoinvointikapselia. Heidän tarjoamansa apu olisi tässä. Mielestäni ruisku pöydällä näytti pahaenteiseltä. Työntekijä ilmoitti, että minun pitäisi hakeutua kotikuntaani hoitoon. Kun vastustelin, hän alkoi puhua rahasta. He eivät voisi edes hoitaa minua ennen kuin Turusta olisi saatu rahat, mutta haluaisiko Turku maksaa hoidostani, se oli erittäin epäselvää. Kysyin, että epäilevätkö he tosiaan, että Turku ei maksaisi. "Joka tapauksessa ihminen hoidetaan kotikunnassa." Voisin siis päättää, otanko kipupiikin ja pahoinvoinninestolääkityksen ja lähtisin Turkuun. Tai sitten voin lähteä ilman niitä. "Tämä nyt vain on tilanne." Otin piikin, koska olin kovissa tuskissa. Sitten päivystäjä passitti minut pois, eikä tarjoutunut seuraamaan tepsiikö kipupiikki. Hiljaisen käytävän televisioruuduilla Simo Frangénin ilonaama jatkoi Taysin ylistystä. Tajusin että scifimaailma on Tampereella jo tätä päivää. Mieheni toi minut Tyksiin, matka oli tuskallinen koska kipulääke ei pystynyt taittamaan kipujani. Tyksissä heti aulassa ihminen tuli kysymään, voiko hän olla avuksi ja neuvoi, kuinka siellä toimitaan. Pääsin nopeasti arviointiin ja sitä päätä osastolle. Kirurgin avustamana vapauduin kuolioon menneestä sappirakostani vähän myöhemmin. Sairaana arvostaa erityisesti sitä, että hoitohenkilökunta osaa liittää lääketieteelliseen osaamiseensa kyvyn huomioida potilas kokonaisvaltaisena olentona joka tarvitsee myötätuntoa avun lisäksi.