Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Ei se niin saa mennä, että teknologia vie ja nainen vikisee – kasvata tyttäresi ajoissa uskomaan digitaitoihinsa

Digitaalisuus on mahdollisuus ja mörkö. Kauneus ei kuitenkaan ole tässä asiassa ainoastaan katsojan silmässä. Digitodellisuudella on molemmat muodot. Ennen heinäkuun helteitä Helsingin Sanomissa murehdittiin sitä, miten digitaalisuus uhkaa vanhempien kansalaisten yhdenvertaisuutta ja itsemääräämisoikeutta. He eivät kykene käyttämään digiajan mahdollisuuksia. Huoli on aiheellinen. Sukupolvien eriarvoisuus ei ole ainoa erottava rajalinja digitalisaatiossa. Teknologian pikajuoksussa piilee myös karmea uhka sukupuolten välisen kuilun leventymiseen. Tämä juopa voi olla jopa salakavalampi kuin vanhusten ulkopuolelle jääminen. Sitä ei ole yhtä helppo huomata. Digitalisaatio tuo paljon hyvää ja naisia yhteiskunnassa voimaannuttavaa. Heille avautuu uusia joustavia työn tekemisen muotoja ja yrittäjinä uusia markkinoita, rahoitusmahdollisuuksia, tapoja tuoda osaamistaan esille sekä uusia keinoja olla asiakkaiden kanssa tekemisissä. Mutta uhkana on eriarvoisuuden kasvu kaikesta kauniista tarjolla olevasta huolimatta. Digi-intoilijana havahduin asiaan ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten osallistuessani Berliinissä Saksan johtaviin taloustutkimusinstituutteihin kuuluvan DIW Berlinin vuosittain järjestämään Gender Tagung -seminaariin. Siellä esiteltiin tutkimusta, jossa naisen palkan 80 senttiä menee pahimmassa tapauksessa digitalisaation myötä entistä kauemmaksi miehen palkkaeurosta. Syy on siinä, että digitalisaatio tulee ensin miesten kansoittamille aloille, joissa palkat nousevat. Naisvaltaiset hoivatyöt eivät digitalisoidu, siksi myöskään palkat eivät nouse. Lisäksi hyvinpalkattuihin “digitöihin” päätyy ylipäätään enemmän miehiä kuin naisia. Myös muut tutkimukset vahvistavat tätä huolta. Euroopan parlamentin ajatushautomo totesi alkuvuodesta tilastojen osoittavan globaalia digitaalista kuilua sukupuolten välillä. EU:n sisällä ei ole niinkään kyse siitä, että naisilla tai tytöillä ei olisi pääsyä internetiin tai heiltä puuttuisi kyky käyttää sitä. Ongelma on syvemmissä it-taidoissa, korkea-asteen koulutuksessa sekä digisektorille työllistymisestä ja erityisesti päättävään asemaan pääsemisessä. Tyttöjen ja naisten todennäköisyys opiskella luonnontieteitä tai teknologiaa 15 ikävuoden jälkeen, hankkia ura it-sektorilla, päätyä asiantuntija- tai esimiestehtäviin tai käynnistää oma yritys alalla on selvästi alhaisempi kuin pojilla tai miehillä. Naisten “digisyrjäytymisestä” eivät kärsi ainoastaan naiset, vaan koko yhteiskunta. Naisten sosiaaliset kyvyt ja viestintävalmiudet ovat yleisesti tunnustettu miesten kykyjä paremmiksi. Digiaikana myös vastuullisuus yhteisöstä, empatiakyky sekä halu ja kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ovat kuumaa valuuttaa. Nämä kaikki ovat ominaisuuksia, joissa naiset ovat keskimäärin vahvempia kuin miehet. Näiden “pehmeiden taitojen” hallinta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että naiset eivät olisi hyviä myös perinteisissä miehisissä “kovissa taidoissa” eli itsevarmuudessa, riskinottamisessa ja päättäväisyydessä. Kuin vahvistukseksi väitteelle naisten erinomaisuudesta digimaailmassa tulivat tutun miespuolisen yritysjohtajan kommenntit, kun kerroin aiheestani. Hän totesi digimaailman olevan täynnä jatkuvaa muutosta ja naisten pärjäävän paremmin tämän muutoksen johtamisessa. Siksi hän palkkaa mieluummin naisia muutosten vetäjäksi. Ei, en halua sanoa, että miehillä ei ole mitään virkaa digimaailmassa. Paras lopputulos tulee varmasti molempien sukupuolten vahvuudet hyödyntämällä. Nyt naiset ovat vaarassa pudota kelkasta. Mitä voimme tehdä? Ensinnäkin jokainen vanhempi voi kasvattaa omien tyttäriensä uskoa tieteen ja teknologian taitoihinsa – ja myös poikiensa ajattelua tasa-arvoisista kyvyistä. Euroopan parlamentin ajatushautomo totesi raportissaan, että lasten näkemykset omista kyvyistään kehittyvät varhain ja niihin vaikuttaa käsittämättömän paljon heidän perheensä, vertaisryhmien, koulun ja yhteiskunnan asenteet ja odotukset. Joko vahvistavat positiivista kuvaa tai vievät uskoa omiin kykyihin. Yrityksissä rekrytoinneista vastaavat voivat puolestaan tehdä kuten yritysjohtajaystäväni – nähdä naisten potentiaali esimiehinä ja päättävissä asemissa. Yhteiskunnan tasolla voidaan entistä enemmän kannustaa tyttöjä luonnontieteen ja teknologian opiskelijoiksi. Kirjoittaja on tohtori ja yrittäjä. Lasten näkemykset…omista kyvyistään…kehittyvät…jo varhain. Niihin vaikuttaa…paljon heidän perheensä,…vertaisryhmien, ja koulun asenteet.