Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Ammatillinen koulutus vaatii digiajan päivitystä

Digitaalisen teknologian yleisin vaikutus ammatteihin on tehtävien uudelleen muotoilu ja teknologian hyödyntäminen uusilla tavoilla. Ammatillisessa koulutuksessa taitonsa hankkineiden työntekijöiden työtehtävät harvoin katoavat kokonaan, ja osa niistä rakentuu uudella tavalla. Työnkuvissa yhdistyvät toisiaan täydentäen rutiininomainen, teknologia-avusteinen työ ja ihmistyön joustavuus sekä sosiaalisuus ja ongelmanratkaisukyky. Teknologisiin muutoksiin ja tuottavuuden tehostamiseen voi myös liittyä tehtäväalueiden uudelleen järjestelyä suhteessa työntekijäryhmien taitotasoon. Keskiasteen koulutuksen saaneiden tehtäviä voidaan siirtää korkeamman osaamisen työntekijöille, kun käyttöön otetaan kehittyneempää teknologiaa. Kehittyneempi teknologia edellyttää korkea-asteen koulutustason osaamista. Vastaavasti teknologiaa voidaan kehittää monimutkaisempaa osaamista vaativaksi, kun henkilöstön osaaminen on jo saavuttanut riittävän korkean tason. Esimerkkinä on taloushallinnon tehtävien erikoistuminen digitaalisten järjestelmien hallintaan. Digitalisaation vaikutukset ovat ammattikohtaisia, mutta muutokset vaihtelevat osin myös työpaikkakohtaisesti. Ammatilliset muutokset voivat olla asteittaisia tai radikaaleja. Jos tämä tehtäväalue muuttuu pelkästä valvonnasta järjestelmien ongelmien syiden etsinnäksi, ammattiosaaminen on jo laadullisesti vaativampaa. Ammattien muutokseen voi siis liittyä tehtäväkentän ja teknologioiden maltillista uudistumista, mutta myös työn kohteeseen ja tietotaitoon liittyviä radikaaleja muutoksia. Digitaalisiin teknologioihin liittyvät ammatilliset muutokset asettavat ammatillisen koulutuksen tärkeään asemaan erityisesti aikuiskoulutuksen tarjoajana. Ammatillisen koulutuksen joustava järjestelmä mahdollistaa sinänsä opiskelun eri tavoin toteutettuna ja ottaen huomioon opiskelijoiden tarpeita erilaisissa elämäntilanteissa. Koulutusjärjestelmään kuuluva jatko-opintokelpoisuuden periaatteen mukaisesti toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittanut voi hakea korkeakouluopintoihin, mikä mahdollistaa vaativampiin tai muihin työtehtäviin siirtymisen. Opiskelun henkilökohtaistamisessa opiskelijan olemassa oleva osaaminen otetaan opintojen perustaksi, ja rakennetaan opinnot opiskelijan tarpeiden ja tilanteen mukaisesti. Myönteistä henkilökohtaistamisessa on jo työssä pitkään olleiden mahdollisuus yksilöllisiin valintoihin työtehtävien muuttuessa ja koulutuksen sovittaminen elämäntilanteeseen. Teoriaopintojen ja työpaikalla tai työssä oppimisen vuorottelu eli sulautettu oppiminen rakentavat niin käsitteellistä työn hallintaa kuin käytännön osaamistakin. Joustavuus edellyttää kuitenkin henkilökuntaa yhteydenpitoon työnantajien kanssa, koulutuksen suunnitteluun ja opiskelijoiden seurantaan ja opetukseen sekä ohjaukseen. Ammatillisen koulutuksen resurssien leikkaukset heikentävät merkittävästi järjestelmän valmiuksia vastata työelämän muutoksiin. Opintojen henkilökohtaistaminen ja sulautettu oppiminen edellyttävät ohjaajilta riittävästi aikaa paneutua opiskelijan tarpeisiin ja sulautetun oppimisen käytäntöihin työpaikoilla. Ammatillisen koulutuksen pysyvänä haasteena on laadun epätasaisuus, mikä liittyy opettajien ja työpaikkojen ohjaajien vaihteleviin voimavaroihin opiskelijoiden ohjauksessa. Opiskelun painopisteen siirtäminen työpaikoille lisää koulutuksen laadun vaihtelua. Työpaikkojen vaihtelevat resurssit erityisesti käsitteellisen tietoaineksen tarjoajana eivät välttämättä takaa opiskelijalle kestävää ammattiosaamista eikä riittävää jatko-opintokelpoisuutta. Aikuisten ja nuorten ammatillisen koulutuksen yhdistäminen voi periaatteessa järkiperäistää koulutuksen järjestämistä, mutta sen tukena tulisi olla eri ryhmien tarpeiden huomioon ottaminen opetuksessa ja ohjauksessa eli riittävästi henkilökuntaa näihin tehtäviin. Ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestämistä tulisi arvioida uudelleen kokonaisnäkökulmasta, sillä se ei kykene nykyisessä hajanaisessa muodossaan vastaamaan työelämän muutoksiin. Aikuiskoulutus on laajempi haaste: kyse on myös työpolitiikasta eli miten työelämää ajatellaan suunnattavan tulevaisuudessa ja sosiaalipolitiikasta eli miten toimeentulo järjestetään. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dosentti. Opiskelun painopisteen…siirtäminen työpaikoille…lisää koulutuksen…laadun vaihtelua. Työpaikkojen vaihtelevat…resurssit eivät…välttämättä takaa…ammattiosaamista.