Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Moron kolumni: City-ihmisen jalanjäljissä

Muutama vuosikymmen sitten isä kertoi Helsingin-käynnistään. Häntä harmitti, että ihmiset tönivät toisiaan jalkakäytävillä. Kyynärpäätä tuli kylkiluiden väliin kuin jäähallissa, vaikka tilaakin oli. Kaikilla näytti olevan hoppu jonnekin. Päätin käydä tarkistamassa, onko tilanne vielä sama. Tampereella kun saa yhä kävellä rauhassa, mitä nyt jotkut vähän tuijottavat, itsekin. Lähdin rohkeasti mukaan pääkaupungin vilinään. Valitsin ruuhkaisimmat ostoskadut kohteeksi. Tungin porukan keskelle ja odotin rajuja taklauksia. Mitään ei tapahtunut, olin pettynyt. Tyypillinen piirre oli silti kiusallinen, vauhti. Yritin pysyä lyhyillä jaloilla rytmissä mukana. Hengästyin ja luovutin. Hiki virtasi. Olin tien tukkona, mutta vikkelät jalat kiersivät minut sujuvasti. Tältä siis näytti oikea aito city-ihminen. Liikkuu ketterästi kuin leopardi ja reagoi salamannopeasti. Pää ei näytä juuri liikkuvan. Tätä eläintä ei kotikaupungissa usein nähdä. Tarkkailin lähemmin tätä tuttavuutta. Se paljastui todella monitoimiseksi. Hurjan vauhdin ohella kaikilla oli mukana jokin vempain, jolla pidettiin yhteyttä läheisiin tai työkavereihin. Kävelytahti ei seurustelua haitannut, oli puhelin olkapäällä tai nappi korvassa. Kotikylän syntyperäiset edustajat oikein pysähtyvät puhumaan asiansa. He puhuvat niin lujaa, että torin toiselle puolelle kuuluu kaikki ja selvästi. Sivistyneet stadilaiset osaavat jo vähän himmata kommunikointiaan. Tamperelainen tarvitsee ajatuksille tilaa. Kolmannen tason osaajia oli paljon. Kävelykaahauksen ja puhelimeen juttelemisen lisäksi he samalla söivät tai joivat. Salaattilaatikko tai kahvi keikkui vapaassa kädessä. Mitään ei läikkynyt. Tämä vaatii jo vähän taitoa. Poikasena yritin kirjan ohjein opetella jonglööriksi, mutta se ei luonnistunut. Kaksi palloa meni jotenkuten, mutta kolmas pyöri lattialla. Tätä kolmen taidon yhdistämistä ei kirjoista ole opittu. Se on kehittynyt kiireisen elämänrytmin mukana. Se on ihmisen evoluutiota. Morjestaminen on menossa vaikeaa. Ajattelin kuitenkin salaa kokeilla, ja mennä Hämpille leveilemään. Kaaduin torin portaisiin. Kolmen taidon yhtaikainen osaaminen ei riittänyt. Pian tuli vastaan alan varsinainen huippu. Kolmen edellisen lisäksi sujui myös kirjan lukeminen helponnäköisesti. Se vaatii jo korvanapin. Tuossa menossa täytyy ajatusten harhautua. Niin ei näyttänyt käyvän, puhe ei katkennut. Tämä todellinen monitaitoisuuden sirkustemppu sai pään niin pyörälle, että lähdin etsimään rauhaa sielulle. Läheisessä puistossa seisoi ihmisryhmä, jolla ei näyttänyt olevan kiire, Ei näkynyt kännyköitä eikä pahvisia kahvimukeja. Sen sijaan jokaisella oli kaulassa vanhanaikainen kamera, onko sellaisia vielä olemassa. On, japanilaisilla turisteilla. Tampereella ei enää paljon moisia turistilaumoja ole. He ovat keskustaa etsiessään eksyneet yksisuuntaisilla teillä seikkaillessaan kauas liitosalueille. Nyt tiedän, millainen on city-ihminen. Se on nopea ja varsinainen jonglööri elämästä selviämisessä. Meillä on siihen vielä vähän matkaa. Emme siis asu vielä suurkaupungissa. Kirjoittaja on kirjailija ja IT-veteraani. Se on ihmisen evoluutiota.