Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tampereen Punakylä on nyt rauhallinen asuinalue, mutta sotien jälkeen se oli rankka paikka – Osa vanhoista asukkaista toivoo, että leimaava nimi muutetaan

Soili Ylisiurunen ja Simo Ylisiurunen ovat Punakylän nuoria. Kun he vielä seurustelivat, asui Simo Ylisiurunen välillä vähän aikaa Koivistonkylässä, mutta palasi Punakylään, kun yhteen muutettiin. –Simo täällä usein kävi Koivistonkylän aikoinaan riiuureissuilla, sanoo Soili Ylisiurunen. Me palasimme hetkiseksi Punakylään hyvästä syystä. Sim Ylisiurusen serkku Juha Javanainen on nimittäin haastatellut heitä kirjaansa Punakylä – sisällissodan muisto . Punakylä on nyt 99-vuotias. Sinne asutettiin punaleskiä lapsien kanssa, mutta kyllä muitakin kaupunkilaisia, jotka olivat vuoden 1918 tapahtumien vuoksi jääneet ilman asuntoa. –Punakylään haluttiin. Olen katsonut kaupunginarkistossa anomuksia. Ne ovat koskettavia. Kirjoitustaito ei kaikilla ollut kummoinenkaan, koska taustana maalta tehtaisiin tulleilla saattoi olla vain kiertokoulu. Anomuksia oli tehty ruutupaperille parilla sanalla. Vain pieni määrä mahtui, sillä Punakylään asutettiin ainoastaan 40 perhettä, kertoo Juha Javanainen. Näin kesällä 2018 Punakylä on vehreä ja rauhallinen miljöö. Tänne moni haluaisi nytkin muuttaa. ”Täällähän on punaisia taloja” Javanaisen mielestä Punakylän nimen voisi muuttaa, koska sisällissodasta on kulunut sata vuotta ja nimi on leimaava. Ylisiurusen pariskunta on eri mieltä. Heidän mielestään näin jälkikäteen nimi on ihan hyvä. –Alakoulussa kotipaikka ei häirinnyt, mutta oppikoulussa olin siitä hiljaa. Sanoin vaan, että asun ammattikoulun vieressä. Ehkä tunsin jonkinlaista alemmuuskompleksia parempiosaisten oppikoululaisten keskuudessa. Enää en kotiseutuani häpeä, sanoo Soili Ylisiurunen. Seuraamme liittyy paluumuuttaja Tapio Hellman, joka ei ole moksiskaan Punakylän nimestä. – Mitäs siinä. Alkuperäiset rakennukset ovat punaisia, ja niin ovat uudetkin, kuten Kotilinnasäätiön talo, hän tuumaa. Näiden 1940-luvulla syntyneiden lapsuudessa Punakylä oli aika rankka paikka. Siellä juopoteltiin ja Tapio Hellman kertoo hurjan jutun nuoren naisen puukotuksesta. Kylässä oli kasvimaita, joissa kasvoi perunaa ja porkkanoita. Porkkanat varastettiin ennen kuin ne olivat täysikasvuisia. Punakylän ja Pispalan poikien välit olivat riitaisat. Siitä jäätiin kiinni, kun Punakylän nuoret miehet kivittivät purettavan Savi­linnan ikkunat. –Oli toinenkin puoli. Me asuimme ensin Finlaysonin asunnoissa Amurissa. Kun isä kuoli syöpään, saimme huoneen ja keittiön Punakylästä. Äiti oli onnellinen uudesta asunnosta, jossa oli pihamaa, oma keittiö ja huusissa oma lukollinen looshi, kertoo Soili Ylisiurunen, omaa sukua Ojala. – Meitä oli äiti ja kolme likkaa. Naapurin seinän takana asui mummo. Rauhallista meillä oli. Ylisiurusten ensimmäinen poika syntyi Punakylään. Soili Ylisiurusen lapsuudenperhe asui vähän paremmin kuin hänen aviomiehensä perhe. Hänen kotinsa oli hirsitaloissa. Niissä tuli vesi sisään ja oli viemäri. Simo Ylisiurusen perhe asui lautatalossa, jossa näitä mukavuuksia ei ollut, vaan laskiämpäri, joka tyhjennettiin pihan jätealtaaseen. Punakylän keskellä oli pesutupa ja sen seinällä lautatalon asukkaiden yhteinen vesiposti. Asuminen oli heidän lapsuudessaan sellaista, mitä nykyisin sanottaisiin yhteisöllisyydeksi. Seinät olivat paperia, joten naapurin elämänmenon kyllä kuuli ja tunsi. Simo Ylisiurusen kotitalo on jo purettu kerrostalon tieltä. Soili Ylisiurusen lapsuudentalo on edelleen jäljellä. Juhlan paikka ensi vuonna Tapio Hellmanin kanssa käymme hänen ensimmäisillä asuinsijoillaan. Sekin on punainen talo, kuten muutkin ja ensimmäisessä rivissä Amuriin päin. 40 neliössä asui koko monilapsinen perhe. –Välillä kävin Ruotsissa Volvoja tekemässä. Tänne muutin takaisin 1. kesäkuuta viime vuonna. Asetuin äitini asuntoon, joten ei edes nimeä tarvinnut ovessa vaihtaa. –Velipojan tehtävänä oli talvella hakata huusin pyttyjä irti. Se oli kovaa hommaa. Kangella piti hakata. Punakylän kunniaksi on pidetty jo yhdet juhlat. Nyt suunnitellaan ensi vuodeksi uutta tapahtumaa. Ylisiurunen on luvannut olla järjestelytoimikunnan vetäjä. Kun häneltä kysyy, asuiko Punakylässä julkkiksia, hän kertoo, että satamapäällikkö Matti Joki on sieltä kotoisin. Ehkä ensi vuonna meillä on Morossa kekkerikuva, jossa on mukana Joki ja kenties Hervannan entinen kirkkoherra Urho Koski, Punakylän poikia hänkin. Sisällissodan seurauksena oli paha asuntopula. Satakunnankadun ja Porin radan väliselle alueelle päätettiin rakentaa 20 kappaletta Göteborgin järjestelmän mukaisia asuntopaviljonkeja. Halvalla nopeasti tehtäviä lautarakennuksia, joihin kuhunkin tuli neljä yhden huoneen ja keittiön asuntoa, rakennettiin aluksi viisi. Talojen valmistuttua kesäkuussa 1919 todettiin etteivät ne vastanneet kohtuullisia asumisvaatimuksia. Seuraavat viisi uutta rakennusta rakennettiin hirsistä. Näin syntyi Punakylänä tunnettu rakennusryhmä. Taloihin asutettiin lähinnä punavankien leskiä lapsineen.