Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tekstiä syntyy, kun ei ajattele liikaa – Kirjailija kertoo, miten luovan kirjoittamisen alkuun pääsee

"Olen aina halunnut kirjoittaa, mutten ole saanut aloitetuksi." Kuulostaako tutulta? Kirjoittamisen aloittaminen voi tuntua sietämättömän hankalalta, vaikka halua ja ideoitakin löytyisi. Moni epäilee olevansa tarpeeksi luova tai lahjakas, ja jotkut eivät osaa mieltää itseään kirjoittajiksi, vaikka haluaisivat. Kirjailija ja pitkän linjan kirjoittajakouluttaja Niina Hakalahti kertoo, millaisiin kirjoittamisen esteisiin ihmiset yleensä törmäävät, ja miten niistä voi päästä eroon. Mitkä ovat yleisimpiä kirjoittamisen esteitä? –Aloittaminen on aina vaikeaa. Kyllä minäkin ne kolmannet kahvit keitän ja alan selaamaan nettisivuja. Nyt tämän ikäisenä ajattelen, että se on sellaista virittäytymistä. Vartin lykkääminen on okei, mutta jos se jatkuu loputtomiin, niin se on huonompi juttu. Sekin on kirjoittamisen este, että odottaa inspiraatiota. Se on vähän kuin eläisi odottaen sitä päivää, jolloin on onnellinen. –Yksi vaikeimpia asioita on se, että omassa mielessä teksti tai idea on täydellinen, mutta heti kun kynä koskee paperiin, siitä tulee hirveän ahdistavaa. Aina tulee olo, että pilaa tekstin. On väistämätöntä ymmärtää, että sitä tapahtuu kaikille. Oma teksti ei koskaan tule olemaan täysin sellaista, millaista se mielikuvissa on. –Joskus pitää myös oppia pois siitä, mitä on luullut kirjoittamisen olevan. Jotkut ovat voineet saada vaikka kouluajoilla vääränlaisen kommentin opettajalta, ja siitä on syntynyt uskomuksia omasta osaamisesta. Mitä näille esteille voi tehdä? –Luopua pinnistelystä, jotta ei seisoisi oman tekstinsä tiellä. Pitää antaa sattumille tilaa. Itselleni on tärkeää, että saan tekstin ensimmäisen version melko nopeasti ulos, enkä jää nysväämään ja tarkistelemaan faktoja ja kielioppia. Sillä tavalla jää ensimmäiseen lauseeseen kiinni heti kolmeksi viikoksi. –Älä tee kirjoittamisesta numeroa ja laita Facebookiin, että nyt minä alan kirjoittaa romaania. Siitä ei tule yhtään mitään, vaan yhtäkkiä onkin vain kauhusta kankeana. Miten voi löytää oman kirjoituslajinsa? –Pitää antaa itsensä kokeilla. Monesti ihmisillä on vahvat ajatukset, että esimerkiksi runoja en ainakaan osaa kirjoittaa. Moni yrittää epätoivoisesti sovittaa tekstiään tiettyyn genreen, vaikka jokin muu voisi toimia paremmin. –Siitäkin saattaa tulla vankila, jos joku toinen antaa genren ja sanoo vaikka, että sinä olet pakinoija tai humoristi. Silloin ei välttämättä uskalla kokeilla muuta. Pitää muistaa, että lajit ovat vain sopimuksia. Ne voivat myös sulautua yhteen, kuten esimerkiksi proosarunoissa. Pitääkö lukea, jotta voi kirjoittaa? –Kyllä minun mielestäni kirjoittaminen ja lukeminen ovat erottamattomat. Mistä innostusta ja ideoita muuten tulisi. Havainnoista ja elämästä ehkä, mutta vaikea on kuvitella pianistia, joka ei kuuntele pianomusiikkia. Mikä lukemisen määrä sitten on sopiva, sitä en lähde sanomaan. –Aivan kaikenlaisen kirjallisuuden lukeminen käy. On toki olemassa sellainen kirjallisuuden kaanon, joka määrittää niin sanotusti hienot teokset, mutta esimerkiksi itselläni on moni tällainen hieno teos jäänyt kesken. Toisaalta jos käsiin sattuu jokin todella kehno kirja, siitäkin oppii ja osaa varoa siinä tehtyjä virheitä. –Kirjan saa aina jättää kesken, mikä on hieno asia. Itselläni meni vain 50 vuotta, että opin tämän. Pitääkö kaikkien olla luovia? –Ei tietenkään, mutta minun mielestäni luovuutta on melkein kaikessa mitä tehdään. Luovuus on yksi väärinymmärretyimpiä käsitteitä. –Siivoaminenkin voi olla luovaa toimintaa, samoin kuin taiteelliseksi miellettävä tekeminen voi olla epäluovaa. Jonkun luovuutta on se, että halkopinot saa järjestettyä tosi mahtavasti tavalla, jota ei kukaan muu ole aiemmin keksinyt. Ei se ole vähemmän arvokasta. Pääpointti on se, mistä kukin saa tyydytystä elämäänsä. Mitä sanoisit tällaiselle ihmiselle, joka haluaisi kirjoittaa, muttei tiedä mistä aloittaa? –Ei tarvitse tietää, mistä aloittaa. Se halvaannuttaa kirjoittamista, jos on etukäteen määrittänyt sen, mistä haluaa kirjoittaa. Kuten kirjailija Torsti Lehtinen sanoi: "mistä tahansa pääsee minne tahansa." Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin Elina Hirvonen, Anu Silfverberg: Sata sivua – Tekstintekijän harjoituskirja Niina Hakalahti: Syön aamupalaksi Eiffel-torneja – 104 kirjoitusharjoitusta Vilja-Tuulia Huotarinen, Tuomas Kaseva, Leila Närhi, Taija Tuominen, Ville Ranta: Särmä suomen kieli ja kirjallisuus. Luova kirjoittaminen Torsti Lehtinen: Sanojen avaruus – Virikkeitä luovaan kirjoittamiseen