Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Hyvän ihmisen tuska estää iloitsemasta pelastuneista, kun on myös niitä, joita ei voida pelastaa

Thaimaan luolapoikien pelastaminen oli kuin Disney-tuotannon maailmanmenestys. Tapahtumasarjassa tiivistyivät ihmismieltä ikuisesti liikuttavat ainekset. Viattomat lapset kuolemanvaarassa, vapaaehtoiset sankarit henkensä uhalla. Ihmisyyden parhaat puolet nousivat esiin. Hyvät kautta maailman yhdistivät voimansa. Lopulta rohkeus ja hyvä tahto voittivat. Tietenkin maailman media seurasi tosielämän draamaa herkeämättä. Kadulla oudot kyselivät toisiltaan viime tietoja. Yhteinen kokemus yhdisti. Ja onnellinen loppu oli kuin koko yleisön yhteinen vapautus pelosta, huolesta ja ahdistuksesta. Mutta draama oli vielä kesken, kun muuan vainolainen heräsi. Tuo vainolainen väijyy alati ainakin ns. tiedostavien ihmisten kintereillä Suomen kaltaisissa länsimaissa. Se kuiskuttaa, että ketkä maailmassa jäivät pelastumatta. Vainolainen kuiskuttaa, ettei pitäisi tunteilla muutaman pelastuneen lapsen vuoksi, kun tuhansia lapsia kuolee koko ajan. Syyrian sota ja muut sodat tappavat viattomia lapsia joukoittain, eikä kansainvälisestä pelastusoperaatiosta ole tietoakaan. Turvaan pyrkiviä lapsia hukkuu Välimereen silmiemme edessä Euroopan valtioiden riidellessä siitä, kenen ei tarvitse auttaa. Puhumattakaan taudeista, nälästä, kelvottomista elinoloista, puhtaan veden puutteesta ja silkasta tietämättömyydestä, jotka tappavat miljoonia lapsia maailman syrjäkulmilla median katsoessa muualle. Tottahan se on. Mutta sallittakoon silti median vilauttama kuva hyvästä ihmisyydestä, joka muistutti itsestään Thaimaassa. Hyvä ihmisyys on eräänlaisena syväjuonteena olemassa tosielämässäkin eikä vain Disney-filmeissä, vaikka maailmanmeno muulta näyttäisi. Hyvän ihmisyyden pilkahduksia näyttävä media on toisaalta myös vainolaisen töissä muistuttaen, mitä teemme eläessämme väärin tai jätämme tekemättä. Omatunto ei ole aikoihin ollut vain henkilökohtainen oikean ja väärän tuomari. "Oikein ajatteleminen" on nykyisin yhteisöllinen juttu. Omatunto ei ole tarkkaan ottaen ollenkaan ikioma. Huono omatunto pelastamatta jäävistä maailman lapsista on osa tunnetta, että minäkin olen vastuussa koko maailmasta. Vastuu on mahdoton, mutta monet pitävät sen kantamista velvollisuutenaan. Median tapana on mieluummin kasvattaa syntitaakkaa kuin vapauttaa vastuusta. Kollektiiviseksi muuttunut omatunto muistuttaa päivittäin, että koko maailman vuoksi jokaisen on elettävä oikein. Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän, sanotaan Raamatun vanhassa käännöksessä Paratiisista karkotettujen kohtaloksi. Omantuntosi piinaamana pitää sinun elämäsi elää, kuuluisi aikamme päivitetty versio. Leivän hankkimisen vaivaa on jo kauan säännelty laeilla ja sopimuksilla, mutta omantunnon piinaa saa yhä vapaasti kasvattaa. Kirjoittaja on Aamulehden…emeritustoimittaja.