Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Moron kolumni: Olisiko pitänyt tehdä toisin?

Rakastan Tamperetta. Siksi on surullista nähdä, miten hankalaksi eläminen, yrittäminen, kulkeminen ja nauttiminen on mennyt Hämeenkadulla ja lähistöllä. Syynä on monien parjaama ratikkatyömaa. Minä tykkään ratikastakin. Ymmärrän, että rakentaminen vaatii veronsa, puut kaadetaan ja kaikki on mullin mallin. Se on onneksi väliaikaista. Tulee uudet puut, ihmiset palaavat asioimaan, keskusta on entistä ehompi ja liikenteen melua on aiempaa vähemmän. Asuin Hämeenpuistossa 1990-luvulla, kun puiston vanhuuttaan hapertuneiden puiden uusinta alkoi. Ensimmäisenä kaadettiin pohjoispään korttelin puut kotitalomme ja Näsikallion suihkulähteen edestä. Tyhjä näkymä oli syvältä koskettava, mutta pian tuotiin uudet puut. Parissa vuodessa jo valmiiksi kookkaat puut venyivät kivasti mittaa, ja puisto näytti taas hienolta. Uskon siis ratikanjälkeiseen elämään Tampereen keskustassa. Silti jälkiviisauden makeaa makeampi imelyys houkuttaa. Etenkin, koska tunnun viikko viikolta huomaavan yhä uusia tyhjentyneitä liikehuoneistoja. Olisiko jotakin pitänyt suunnitella toisin? Olisiko vielä aikaa ja halua ja mahdollisuuksia muuttaa jotakin? Pitäisikö nykyistä elämää Tampereen keskustassa suojella nykyistä paremmin? Minä vastaan, että kyllä pitää. Nyt jo Tuulensuussa sulkeneen K-kaupan yrittäjä toivoi viimeiseen saakka bussipysäkin palauttamista kortteliin. Asiakasmäärät olivat romahtaneet. Mitään ei silti pystytty tekemään, suunnitelmat oli jo tehty ja tilaa ei ollut. Nyt perinteinen ruokakaupan paikka jo Vikkulan ajoilta on tyhjä. Kadun toisen puolen kulmasta lopetti kesäkuussa vuosikausia toiminut Rotwalli-pubi. Mennään nyt kaikki sinne, siellä on vielä paljon yrityksiä odottamassa. Kaupoille kyllä pääsee autolla, pyörällä tai jalan, kun vähän katsoo reittejään. Mitä sitten voisi tehdä toisin tässä Tampereen historian suurimmassa kulkemismullistuksessa? Ehkä oli väärä päätös tehdä keskustassa monessa kohdassa kortteli tai pari kerrallaan raitiotien osuutta valmiiksi ja sen jälkeen vasta jalkakäytävät. Työtä tehdään niin nopeasti kuin nykysuunnitelmilla on mahdollista, mutta voisiko silti tehdä nopeammin? Olisiko pitänyt ottaa taktiikaksi tehdä Hämeenkadulla aina yksi kortteli kerrallaan kaikki seinästä seinään valmiiksi ympärivuorokautisella työrytmillä? Bussit kiertoreiteille lähikaduille? Ei sekään helppoa olisi ollut, mutta kenties yksittäisen korttelin yrittäjien piina olisi saatu merkittävästi nykyistä lyhyemmäksi. Olisi kiinnostavaa kuulla asiantuntijan arvio, olisiko tästä ollut mitään hyötyä nykytilanteeseen verrattuna. Ja vieläkö ehditään muuttaa taktiikkaa? Mennään nyt kaikki sinne, siellä on vielä paljon yrityksiä odottamassa.