Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Miten tamperelainen puhelinkoppi päätyi Ideaparkin näyttelyyn? Eero Lehtisellä on myös 100 000 kuulakärkikynää

Ai niin, tuollaisiahan ne olivat. Tämä tunne herää useasti monitoimimies Eero Lehtisen kokoelmistaan kokoamassa näyttelyssä Ideaparkin toisessa kerroksessa. Tänne tulee väkeä Tampereelta saakka ihastelemaan muistojen esineitä. Ensimmäisenä näyttelyyn vastaanottaa tuttu alumiinikapistus Tampereen kaduilta. Puhelinkoppeja oli miltei joka toisessa kadunkulmassa ennen kännykkäaikaa. Kopin Lehtinen pelasti ennen romutusta. –Kopissa on puhelin, jossa toivotan vieraat tervetulleiksi näyttelyyn, kertoo Lehtinen ja rientää jo esittelemään hienoutta. Lehtisen näyttelyssä on murto-osa miehen valtavasta tavarakokoelmasta. Hän arvioi, että nyt esillä on noin 2 500 esinettä. Koko kokoelman koosta kertokoon se, että pelkästään kuulakärkikyniä on 100 000 kappaletta! Varsinainen keräily alkoi, kun Eetu-Pellenäkin tunnettu Lehtinen aloitti yhteistyön Kansallis-Osake-Pankin, eli KOP:n kanssa. –Säästöpossuja keräsin ensimmäiseksi. Tällä niitä on esillä tuhatkunta, ja kotona on vielä 1 500–2 000 kappaletta. Mukana on myös vanhojen tamperelaispankkien säästölippaita. Esimerkiksi Tampereen aluesäästöpankin norsulippaita on näytillä monen kokoisia. Myös puhelimia on 1800-luvun lopulta alkaen lankapuhelimien kehityskaaren kautta kännyköihin. Esillä on satoja eri malleja, joista monet ovat Tampereella suunniteltuja. –Tällä on käynyt ihmisiä, jotka ovat kertoneet suunnitelleensa jonkin näistä Nokian vanhoista malleista, Eero Lehtinen sanoo. Yksi näyttelyn helmi on pölynimuri vuodelta 1972. Sellaisia Lehtinen aikoinaan myi ovelta ovelle. Vuonna 1976 hän teki ennätyksen. –Siivosin sinä vuonna 1 194 kotia ja myin 547 imuria. Se on Suomen ennätys. Moni näyttelyesine on löytänyt tiensä Lehtisen kokoelmiin juuri ennen kuin ne olisi heitetty menemään tai menneet esimerkiksi romumetalliksi. –Ei kaikkea vanhaa pidä heittää pois. Nykypäivää ei olisi ilman menneisyyttä, Lehtinen toteaa.