Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Moron kolumni: Antaa vaan villien lupiinien kukoistaa

On kummallista kasvirasismia antaa toisten kukkien kukkia, mutta vainota villejä lupiineja. Näinhän niistä J. Karjalainen vanhassa laulussa sanoo. Ymmärrän ihan hyvin, että jättiputki ei ole tervetullut Suomeen, koska siitä saa auringon kanssa tosi inhottavia ja ikäviä iho-oireita. Se voisi oikein hyvin pysyä itärajan takana. Venäjän-Karjalan metsissä jättiputki jo rehottaa pitelemättömänä. Toivottavasti ei pääse rajan yli ja toivottavasti saavat Venäjällä sen kuriin. Lupiini sen sijaan on komea ja kaunis kasvi. Vieraslaji on toki sekin, mutta se tuntuu paljon viattomammalta kuin tuo jättiputki tai vaikka jättipalsami. On hieno ajaa maantietä juhannuksen ajan valoisien iltojen hämärtyessä, kun lupiinit kukkivat tien penkoilla. Ehkä niiden yllä on usvahuntu. Tänä vuonna kesä menee pikakelauksella, koska toukokuussa oli ennätysmäisen pitkät helteet. Lupiinitkin ovat jo ehtineet kukkia komeat kukintonsa. Toiset sanovat, että taistelu lupiinia vastaan on valmiiksi hävitty, joten sitä ei kannata käydä. Jos lupiineja ei olisi, niin tuskin valtatien varrella kukkisivat tervakukka, päivänkakkara, harakankello ja muut vaatimattomat ketokukat. Ei, tilalla olisi tylsää nurmikkoa tai vielä pahempaa, hiekkaerämaata. Minulla oli tapana poimia pyörän tarakalle lupiinikimppu Sarankulmaan vievän tien varresta. Tein sinne toivioretken pari vuotta sitten juhannuksen alla. Ei lupiinin lupiinia vanhoilla paikoilla. Tilalla oli juuri sitä tylsää nurmikkoa. Radan puolelta löytyi juuri ja juuri yhden kimpun verran lupiineja. Eiväthän ne kauaa maljakossa kestä, mutta kesän ne tuovat tullessaan. Toisin kuin kai useimmat suomalaiset en hirveästi pidä sinisestä väristä. Lupiineissa se on hieno ja sinisessä taivaassa ja luonnossa ylipäätään. Minut kai puettiin lapsena liian usein tummansiniseen, sillä siitä en välitä enää yhtään vaatteissa – poikkeuksen tekee turkoosi, joka on avarakatseisempi. Teiskossa minulla on vakiopaikka, jossa on kaiken värisiä lupiineja runsain mitoin. Sekavärinen kimppu on myös hieno, sävyjä on valkoisesta, punertavasta siihen siniseen, joka on valtaväri. Sisarellani on puutarhapeukalo oikeassa paikassa. Hän teki sitkeästi lupiinin siirto-operaatioita äidin puutarhaan. Se ei ollut helppoa. Turhiin yrityksiin meni vuosia aikaa. Nyt kellarin kupeessa on pieni ja hallittu lupiiinimaa. Jos ajatellaan lupiinin leviämisen estämistä, niin on vain hyvä poimia niitä maljakkoon, sillä näin ne eivät pääse siementämään. Siinä suhteessa lupiini on aika peto. Varmuuden vuoksi lupiinikimppu pitäisi vielä kompostoida. Poimikaa vaan reilusti lupiineja maljakkoon. Se on ihan parasta itselle ja luonnolle. Jos lupiineja ei olisi, niin tuskin valtatien varrella kukoistaisivat ketokukaat. Ei, tilalla olisi tylsää nurmikkoa.