Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Yhdeksän kiinnostavaa hautaa ja poistettujen muistomerkkien paikka – Kalevankangas kertoo Tampereen ja ihmisten historiasta

Tampereen Kalevankankaan hautausmaa on tärkeä paikka kirjailija Timo Malmille . Siellä lepää monta hänelle merkityksellistä ihmistä. Edesmenneiden tarinat ovat osa niin Tampereen historiaa kuin Malmin omaa historiaa. Tarinat hautamuistomerkkien takana ovat Malmille niin rakkaita, että hän viettää syntymäpäiväänsä järjestämällä ystävilleen hautausmaakävelyn muistomerkkien kautta. Tutustuimme reittiin etukäteen. Retken kantavana teemana on sovinto, yksi Malmin lempiaiheista. Ensimmäiseksi Malmi vie meidät katsomaan pääportin vieressä olevia, hautausmaalta poistettuja kiviä. Pihlajan varjossa on vuoden 1918 Tampereen taisteluiden viimeisenä päivänä kuolleen Wilho Oskari Stenrosin hautakivi. Malmille se muistuttaa vuoden 1918 tapahtumista, joihin hän on tuotannossaan usein palannut. Pispalassa syntynyt Timo Malmi oli perheensä ainut lapsi. Hän vietti paljon aikaa mummolassaan Teiskossa. Siellä ei ollut paljon viihdykettä tarjolla, joten pikku-Timo kyseli mummultaan menneistä ajoista. Mummo kertoi niistä mielellään. Yhdessä he katsoivat perheen vanhoja valokuvia, joista kumpusi monta tarinaa. Noissa hetkissä syntyi rakkaus historiaan ja sen tarinoihin. Myöhemmin Malmi opiskeli Tampereen yliopistossa historian lisäksi toimittajatutkinnossa. 1. hauta Juice Leskisen hauta tuo Timo Malmin mieleen suomen kielen ja Tampereen murteen. Junantuoma Juice joskus harmitteli, ettei osannut kaupunkinsa kieltä kunnolla. Malmi puolestaan tunnetaan intohimoisena kotiseutuihmisenä. Hän on myös päässyt muun muassa kääntämään EU:n perustuslakia Tampereen murteelle. –Juice oli Pirkkalaiskirjailijoiden jäsen silloin kun minä olin puheenjohtajana. Juicen kielen ja rytmin taju on ihan eri tasolla kuin minulla. 2. hauta Lauri Viidan haudalla Malmi kertoo hauskan anekdootin. –Kun pääsin opiskelemaan Viita-akatemiaan, isä tokaisi, että minä sentään olen ajanut santaa Viidan betonimyllylle. Äiti puolestaan oli samassa keskustelupiirissä työväenopistossa Viidan kanssa. Siellä ei kyllä kukaan muun saanut suunvuoroa kuin Viita. 3. hauta Malmi johdattaa meidät vuonna 1990 kuolleen Esteri Pajusen haudalle. Pajusen-täti asui samassa talossa Kalevassa kuin Malmin perhe. Vasta hautajaisissa Timo Malmille selvisi, että hänenkin tyttäriään välillä vahtinut täti oli sotaleski. Esteri Pajusessa kiteytyi Timo Malmin mielestä se, miten tyynesti Pajusen sukupolven naiset suuren murheensa kantoivat. 4. hauta Yrjö Jylhän haudalla nousee sovinnon teema esiin. Soinin lotat lähettivät rintamalle villasukkia, ja kohdistivat ne suojeluskuntalaisille. Jylhä ei tästä pitänyt, vaan jakoi sukat tasapuolisesti kaikille ja ilmoitti lotille, että rintamalla ei ole erikseen suojeluskuntalaisia ja muita. Se kuvasti Malmin mukaan sovinnon henkeä, yhteinen vastus yhdisti entiset viholliset. –Sain olla valitsemassa Tampereen kivikirjastoon säkeitä Jylhältä valitsin säkeet "Himoitsen olla enemmän kuin olen: valtia maan, jota nöyränä polen, voittaja itseni, myös opas muiden, lohduksi sydänten ahdistuneiden." 5. hauta Matkalla kohti hautausmaan itäpäätyä ohitamme Punaisten haudan ja muistomerkin. Kalevankankaan joukkohaudoissa makaa tuhansia vainajia. Arviot vainajien määristä liikkuvat reilusta kahdesta tuhannesta noin neljään tuhanteen. Kukaan ei tiedä oikeaa lukua, sillä hautoja ei ole koskaan tutkittu. Punaisten muistomerkki on myös sovinnon merkki. Sen veistänyt Jussi Hietanen kaatui Kiestingissä pian patsaan paljastuksen jälkeen. Hän itse makaa Kalevankankaan sankarihaudassa, jonka äärelle mekin olemme matkalla. 6. hauta Sitä ennen pysähdymme Timo Malmin isoäidin siskon ja hänen miehensä haudalle. –Tampereen sairaalan kylmäkaapissa makaa lämmin kommunisti Martti Mäntynen, lausuu Malmi isotätinsä miehen muistoksi kirjoittamaansa runoa. 7. hauta Seuraavan runon kuulemme sankarihaudalla. Siellä Malmi nostaa esiin teiskolaiset juurensa ja sovinnon teeman. Eino Järvinen oli Teiskon ryhdikkäin veteraani ja paras polkan tanssija. Hän oli myös SS-mies, joka usein lausui Velaatan työväentalolla runon hiljaa virtaavasta Donista. –Entiselle SS-miehelle tärkeää oli vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Se on kuvastaa sovinnon teemaa. Sankarihaudan äärellä nousee esiin myös Timo Malmin pitkä työura yliopistolla. Hän valmistui toimittajatutkinnosta ja teki myöhemmin työn ohessa lisensiaattityön historiasta. Malmi seisoi vuosia kaatuneiden muistopäivänä ja itsenäisyyspäivänä kunniavartiossa sankarihaudalla yliopiston lipun kanssa. Se oli hänen kunnianosoituksensa sodassa haavoittuneelle vahtimestari Eino Taipaleelle ja yliopiston talousjohtaja Yrjä Silolle. –Sotiemme veteraanit puolustivat paitsi itsenäisyyttä, myös maamme sananvapautta. Yliopistolla oli aika, että noita uhrauksia ei arvostettu. Ajattelivatkohan ne vähättelijät koskaan mitään, kun Einon ojensi sodassa vaurioituneella kädellään heille postia. Miettivätkö he, mitä se käsi merkitsi. 8. hauta Vielä on aikaa pysähtyä tärkeän tukijan ja kannustajan haudalla. Mirkka Rekola opetti Timo Malmille runoutta. –Rekolan soitti minulle usein ja kannusti kirjoittamaan vuoden 1918 Tampereen tragediasta ja sitä seuranneesta vihan ajasta. Herkkä runoilija Mirkka aisti vihan jo aivan nuorena tyttönä Tampereella. Malmi osallistui nuorena miehenä Työväen sivistysliiton ensimmäiseen muistitiedon keruukampanjaan. Hän haastatteli useita Tammisaaren vankileiriltä selvinneitä punavankeja. Saukonmäessä hän tapasi miehen, jonka karu tarina kosketti erityisesti. –Mies kertoi, miten häntä oli ammuttu muiden mukana Kalevan kirkon kohdalla. Hän kuitenkin selvisi ja ryömi ruumiskasan alta pakoon. Malmi oli mukana Tie Tammisaareen -muistotapahtumassa viime viikonloppuna. Hän kiittelee emeritusarkkipiispa Kari Mäkisen kaunista puhetta, joka rakensi sovintoa punanvankien hautamuistomerkillä. 9. hauta Istahdamme hetkeksi Väinö Linnan hautamuistomerkin penkille. Malmin kirjailijaelämän tärkeä hetki koitti, kun kirjailija ja Linnan hyvä ystävä Jaakko Syrjä joskus ehdotti Malmille, että puhutaanpa Väinöstä. –Siihen asti olin itse puhunut aina Linnasta, mutta nyt hän oli tuttavallisesti Väinö. Portilla Hautausmaan portin ulkopuolella Malmi pysähtyy hetkeksi tulevaisuuden äärelle. Hänen kasvonsa loistavat, kun hän kertoo pienistä lapsenlapsistaan. He asuvat kaukana Espanjassa, mutta onneksi kuitenkin Euroopassa, jotta vaari voi välillä lennähtää katsomaan rakkaitaan. Syntynyt 18.6.1948 Tampereen Pispalassa. Asuu Kalevassa Tampereella. Vaimo, kaksi tytärtä, kaksi lapsenlasta. Filosofian lisensiaatti Tampereen yliopistosta ja runoilija Viita-akatemiasta. Työskenteli 30 vuotta Tampereen yliopiston viestintäpäällikkönä. Oli perustamassa Aikalainen-lehteä. Hän on julkaissut muun muassa romaaneja, runoja, useita tietokirjoja, näytelmiä, käsikirjoituksia ja artikkeleita: Puolueen Lemmikki (2007) ja Tähkäpää, sotavangin laulu (2009). Tampere tulessa 1918 teoksen hän julkaisi yhdessä Ari Järvelän kanssa vuonna 2008. Isän ikävä: sotaorvot kertovat ja Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa. Runoteokset Welaatta: maito, maa ja vesi (1998), Ihmisten maa – Menneskenes land – Inuit Nunaat -kokoelma (2000) ja Tuulensuu, minä rakastan sinua (2014). Teosten ja elämän teemana rakkaus, kaipaus ja sota. Toiminut Suomen tiedetoimittajien liiton (1991–1993) ja Pirkkalaiskirjailijat ry:n (2002–2008) puheenjohtajana. Velaatan Maitolaiturimuseon puuhamies. Oli järjestämässä vuonna 2008 Sovinnon päivä -tapahtumaa, josta sai sekä Tampereen kulttuuriteko 2008 –palkinnon että Pirkanmaan taidetoimikunnan Kulttuurityön erityismaininnan. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto vuonna 2000. Viettää merkkipäiväänsä Kalevankankaan hautausmaalla ja Luubaarissa.