Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Koskikeskuksen katossa roikkuneelle Ahtojää-teokselle ehdotetaan paikkaa uudesta Areenasta – Sijoittelu on otettava huomioon jo tiloja rakennettaessa

Mikko Närhellä on ehdotus, jossa on ideaa. Hän ehdottaa, että Timo Sarpanevan huikea Ahtojää saisi paikan uudesta Areenasta. Tämän eteen hän on jo tehnyt töitä. Mikko Närhi on toimittaja, tietokirjailija, yrittäjä, kulttuurin ja yritystoiminnan kehittäjänä mukana muun muassa nykyisin Sara Hildénin johtokunnassa, Majaoja-säätiössä, teatterikesässä ja FAA-tapahtumassa. Kirjallinen esitys on tehty –Olen ottanut virallista tietä yhteyttä Kannen ja Areenan organisaation vetäjään ja tehnyt tästä kirjallisen esityksen. Tämäkin on politiikkaa, joten olen ollut puheissa hallituksen jäsenten kanssa ja olen siitä suunnasta saanut vastakaikua, kertoo Mikko Närhi. Yhdistelmä Ahtojää/jääkiekko/Areena tuntuu heti oivallukselta. –Kannen ja Areenan käytävällä olisi tämän vaikuttavan taideteoksen hyvä olla arvoisessaan ympäristössä. Se olisi merkityksellinen kokemus oikeassa paikassa meille kaupunkilaisille ja matkailijoille. –Tuleva Kansi ja Areena on uudenlaista kaupunkitilaa, ja sen käytävälle tämä tyylikäs ja kaunis taideteos sopisi. Paikka on tulevaisuudessa kansainvälinen, koska siellä järjestetään suurkonsertit. Tällä hetkellä Ahtojää -teos on Designmuseon Timo Sarpanevan elämäntyötä esittelevässä laajassa näyttelyssä. Sieltä on osa tämän jutun kuvista. "Helppo toteuttaa, jos tahtoa on" Ahtojää on valmiiksi Tampereen kaupungin omistuksessa. Teon on osa Tampereen kaupungin kokoelmaan, joka merkitsee eri kaupungin yksiköihin sijoitettavaa taidetta. –Kaupungilla on valta laittaa se mihin vaan, mutta tietysti pitää olla lupa kiinteistön omistajalta. –Kaupunki on osakkaana Kannen ja Areenan kiinteistössä. Jos Ahtojään saisi Areenan käytävälle, se olisi kuin lahja veronmaksajille. Viimeksi osa Ahtojäästä on ollut ihmisten katsottavissa Koskikeskuksen sisäänkäynnin katossa. Se ei ollut hyvä paikka. –Se oli huono ympäristö. Siinä se ei tuntunut taideteokselta, vaan meni hukkaan, sanoo Mikko Närhi. – Ahtojään idea on kuvastaa uutta ja modernia, mikäs sen sopivampaa uudella Areenalla. Ennen sijoitusta Koskikeskukseen Ahtojää oli parikymmentä vuotta varastossa. Koskikeskuksesta se joutui pois, kun kauppakeskus aloitti remontin vuonna 2012. –Sarpanevan teoksen saaminen julkisesti esille osoittaisi hyvin Tampereen olevan halukas olemaan osa pohjoismaista design-kulttuuria, joka voisi olla yksi keskeinen osa Kulttuurikaupunki 2026 -hanketta. Sarpaneva on yksi suurimmista suomalaisen designin luojista, toteaa Mikko Närhi. "Hyvä idea, jota on käsitelty jo" –Idea on hyvä, ja sitä on jo käsiteltykin julkisen taiteen ohjausryhmässä alkuvuodesta. Kokouksessa oli mukana myös hankejohtaja Tero Tenhunen , ja esitin tuolloin toiveen, että Areenan suunnittelijat kävisivät katsomassa teosta Designmuseossa, sanoo Tampereen taidemuseon kokoelmapäällikkö Tapio Suominen . –Teos nojasi Montrealissa maailmannäyttelyssä 45 asteen kulmassa seinään. Samaa piti toteuttaa Designmuseossakin, mutta päädyttiin ilmeisesti helpompaan ratkaisuun, jossa lasiosat on asteltu lattian suuntaisen alustan päälle pystyasentoon. Designmuseon esillepano on muutenkin alkuperäistä huomattavasti pienempi. Vajaan 500 lasiosan kokonaisuudesta Helsingissä esillä on parisen sataa. Nyt suunnittelijoille ei synny mielikuvaa, minkälaisen tilan teos tarvitsee. Ahtojää on joka tapauksessa niin iso, että sen sijoittelu on otettava huomioon jo tiloja rakennettaessa. Koskikeskuksen ripustusta purettaessa osa alapuolella sijainneista kaarevista peileistä särkyi, joten ne olisi valettava uudelleen, jos samaan installointiratkaisuun päädyttäisiin. Asettelu pitäisi suunnitella uudelleen –Jouduimme myös luopumaan kehikosta, johon lasiosat oli kiinnitetty, ja dokumentaatio jäi siinä kiireessä hiukan puutteelliseksi, joten asettelu olisi suunniteltava uudelleen tekijänoikeuden haltijan eli Marjatta Sarpanevan kanssa, toteaa Tapio Suominen. –Kaikki tämä maksaisi runsaasti rahaa, ja sitä olisi mahdotonta rahoittaa taidemuseon tavanomaisin määrärahoin. Tällä hetkellä olemme jo ylittämässä budjettiamme Hämeensillan veistosten konservoinnin takia. Myös tarvittava työvoimaresurssi taidemuseolta puuttuu. Säästöpaineissa kaupunki todennäköisesti ei perusta julkisen taiteen koordinaattorin vakanssia, vaikka vuonna 2016 hyväksytty julkisen taiteen periaateohjelma sitä toteutuakseen edellyttäisi, arvelee Tapio Suominen. Tuotantoa tarjottiin Tampereelle Timo Sarpanevan koko tuotantoa on tarjottu Tampereen kaupungille 1980-luvulla sillä edellytyksellä, että sille tehdään pysyvä museo henkilökuntineen. Silloin ei kaupungilla katsottu olevan siihen mahdollisuutta. Nykyisin Sarpanevan upeilla teoksilla on yksityinen Sarpanevan suvun pysyvä näyttely ja myyntitila Helsingin Lauttasaaressa. Kaupunki osti lasireliefin Timo Sarpanevalta (1926–2006) vuonna 1967. Sen sijoituspaikaksi suunniteltiin vuosien saatossa muun muassa keskussairaalaa, pääkirjastoa ja Tampere-taloa. Vuonna 1987 kaupunki sopi vihdoin Koskikeskus Oy:n kanssa teoksen sijoittamisesta uuteen kauppakeskukseen. Ahtojää / Meren peili lasiveistos on mitoiltaan 11,95 metriä x 6,4 metriä. Koskikeskuksen remontin jälkeen 2012 teos ei enää sopinut sijoituspaikkaansa. Ahtojää odottaa varastoituna kunnostusta ja uutta sijoituspaikkaa. Teos on kaksiosainen: alapuolella on kirkkaasta, aaltoilevasta lasipinnasta muotoiltu Meren peili ja yläpuolella on lasielementeistä koostuva Ahtojää. Lasiosat, joita on yhteensä 488 kappaletta, on puhallettu Iittalassa. Kokonaisuus luo vaikutelman jäätikkömaisemasta. Teos oli esillä Montrealin maailmannäyttelyssä vuonna 1967. Montrealissa teos oli ollut suorakaiteen muotoinen ja sen pohjaan oli kiinnitetty kuvia Suomen teollisuudesta. Tampereella Timo Sarpaneva muutti teosta lisäämällä siihen uuden osan, Meren peilin, joka heijastaa taiteilijan mukaan visioita ympärillä liikkuvasta elämästä. Myös lasiveistoksen muoto vaihtui kolmiomaisesti ylöspäin kapenevaksi. Teos paljastettiin Koskikeskuksen avajaisissa maaliskuussa 1988.