Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

130 euron paidasta tuottaja saa 25 euroa – Mistä suomalaisen merkin hinta koostuu ja miksi tuote on kiinalaista kilpailijaa kalliimpi?

Suomalainen vaatebisnes kohtasi ulkomaiset haastajansa 1990-luvulla, kun laman uuvuttamassa Suomessa kilpailtiin toimeentulosta kovin ottein. Tanskalaiset ja ruotsalaiset vaateketjut tarjosivat kotimaisten merkkien rinnalle halvempia tuotteita, jolloin osa suomalaisista yrityksistä suuntasi katseensa maailmalle. Firmojen karsiessa kustannuksiaan Euroopasta ja Aasiasta haettiin yhteistyökumppaneita avittamaan tuotteiden valmistamisessa. –Tätä kutsuttiin Kiina-ilmiöksi. Maata pidettiin tuolloin kylläkin pelkän halvan työvoiman lähteenä, mitä se tuolloin varmaan olikin, toteaa Suomen Tekstiili & Muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen . Ulkomailla valmistetun vaatteen myyntihinnasta jää suomalaisfirmalle noin 17 prosenttia, josta maksetaan työntekijöiden palkat ja yrityksen muut kulut. Katso videolta, minkälaista älyteknologiaa nykyajan työvaatteisiin voidaan: Kotimaisia tuotemerkkejä saatetaan pitää hintavina verrattuna kiinalaiseen kilpailijaan, mutta mistä vaatteen hinta todellisuudessa muodostuu? –Yksioikoisesti ei voi olettaa, että kaikki suomalaiset vaateyritykset valitsisivat tuotteilleen kalleimmat hinnat. Suomalaisen merkin hintaero kansainväliseen jättiin verrattuna koostuu monesta asiasta, kuten valituista materiaaleista, tuotannon volyymista ja yhteistyökumppaneiden valinnasta, Auvinen sanoo. Esimerkkinä voitaisiin käyttää suomalaisyrityksen ulkomailla valmistavaa puseroa, jonka suositushinta on 130 euroa. Arvio sisältää vaatteen arvolisäveron (25 euroa), tuotannon (25 euroa), jälleenmyyjän osuuden (57 euroa) sekä brändin (22 euroa) ja logistiikan osuuden (2 euroa). Onko Kiina vain halvemman työvoiman lähde? Stereotypia Kiinasta muovisten tavaroiden ja surkeiden työolosuhteiden maana elää yhä vahvana, mutta Auvisen mukaan tilanne ei ole nykypäivänä niin mustavalkoinen. Ennakkoluulot saisivat jo hälvetä. –Suomalaiset yritykset huolehtivat tuotanto-olosuhteista ja tuoteturvallisuudesta. Pelkkä tuotantomaa ei kerro vielä siitä, millaisissa olosuhteissa vaate valmistetaan. Suomalaisessa vaatebisneksessä Aasia tunnetaan isojen yritysten pelipaikkana. Esimerkiksi urheiluvaatteiden tekniset kankaat, kuten tuulihousujen materiaali, tehdään Kiinassa. Vaatteita tehdään isoissa erissä, jolloin seuraavan malliston tilaus täytyy tehdä kymmenisen kuukautta etukäteen. Kun tuotteet on tilattu, kuljetus saapuu suomalaiselle yritykselle noin kahdeksan kuukauden päästä. Jos jokin vaate ei kuluttajia kiinnosta, jää yritykselle varastoon hukkatavaraa. Kun tuotanto on lähempänä, kuten esimerkiksi Baltian maissa tai Turkissa, tilaukset voi tehdä pienemmissä erissä. Globaali kilpailu käydään kauppakeskuksissa Takkuisten vuosien jälkeen Auvisen usko suomalaisiin yrityksiin on luja, vaikka kilpailu kansainvälisillä vaatemarkkinoilla on kovaa. Vaatteita valmistavien yritysten kokonaisliikevaihto oli viime vuonna 660 miljoonaa euroa, mikä on noin 35 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisvuonna. Kansainvälinen kilpailu ei kuitenkaan tarkoita vain ulkomailla käytyä kauppaa. Useimmiten globaali kilpailu tapahtuu läheisessä kauppakeskuksessa. Tuolloin kuluttuja tekee valinnan suomalaisen ja ulkomaisen ketjun välillä. Päätös voi olla harkittu tai tehty miettimättä sen enempää. –Suomalaiset tuotteet eivät kuulu halvimpaan hintakategoriaan, jonka takia suomalaisten firmojen täytyy tuoda esiin vaatteen ominaisuudet ja laatulupaus. Yritysten täytyy pohtia, miten brändätä kotimainen tuote ulkomaalaista kiinnostavammaksi, Auvinen sanoo.