Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Haaveiletko pyhiinvaelluksesta? Varaudu muutokseen – Kävely Santiago de Compostelaan avasi Mirja Kärnän tunteet ja toi yhteyden syvään onnellisuuteen

–Jokainen lähtee pyhiinvaellukselle hakemaan jotain, väittää kokenut kävelijä Mirja Kärnä . Kärnä on vaeltanut yli 6 500 kilometriä Suomessa ja ulkomailla. Ja vaikka kyse ei hänelle ole ollut uskonnollisista matkoista, henkisiä retkiä vaellukset ovat silti olleet. –En tiedostanut ennen kuin lähdin ensimmäisen kerran Santiago de Compostelalle, että lähdin luomaan aitoa yhteyttä omaan itseeni. Minun piti käydä läpi omat tuntemattomat tunteeni. Merkkejä Mirja Kärnä vitsailee kärsineensä vuonna aikanaan kolmenkympin kriisistä. Jonkin aikaa aiemmin hän oli lukenut Paolo Coelhon kirjaa Pyhiinvaellus . Se sijoittuu Santiago de Compostelan tunnetulle pyhiinvaellusreitille. – Sitten televisiossa esitettiin vielä aiheeseen liittyvä dokumentti. Minulla sattui olemaan kuukauden pätkä vapaata ja yhtäkkiä vain päätin lähteä matkaan, Kärnä muistelee. Hänellä ei ollut liikunnallista taustaa tai aiempaa kävelyharrastusta. Juoksuharrastuksen hän oli aloittanut täysin tyhjästä muutamaa kuukautta aiemmin. – Lähdin yksin. Ja tottakai minua jännitti. Lensin Bayonneen ja sieltä matkustin bussilla Saint Jean Pied de Portin -pyhiinvaellustoimistoon. Ensimmäisen yön vietin huoneessa, jossa oli kymmenen sänkyä. Aamulla alkoi vaellus. Kohti korkeuksia Ensimmäisenä aamuna oli sateinen sää. Kärnä nosti reppunsa selkään ja lähti kävelemään ensimmäistä 24 kilometrin päivämatkaa. Tie nousi Pyreneille ja reitti oli kohtalaisen rankka. Illalla hän saapui pieneen luostarikylään, josta löytyi ensimmäinen majapaikka. –En ollut vielä turtunut vaellusten hienhajuun. Pesin heti kaikki vaatteeni, Kärnä hymyilee. Vanha kirkko oli toiminut myös sairaalana. Sen suuressa salissa oli 120 rautaista kerrossänkyä. Niissä nukkui noin 60 vaeltajaa. Seuraavana aamuna matka jatkui taas kohti seuraavaa majapaikkaa. Pisin etappi oli 40 kilometriä. –Minulla oli jalassani hyvät, hengittävät lenkkarit. Reppuni oli 35 litran selkäreppu, joka painoi noin kahdeksan kiloa. Siellä oli pieni makuupussi, vaihtovaatteet, kevyemmät kengät, rahaa, eväät, parin euron pyhiinvaelluspassi ja miniläppäri. "Minä kuolen" Koska vaelluksen aikana vain harvassa paikassa oli wifi-yhteys, Kärnä käytti konettaan lähinnä kirjoittamiseen. Yhden kerran nettiyhteys tuntui kuitenkin elintärkeältä. –Heräsin ihoni täynnä punaisia paukamia. Yritin saada majapaikan pitäjiltä apua, mutta he vain vaativat minua heittämään kaikki tavarani jätesäkkiin, joka piti solmia kiinni. Vein kaikki kamat pesulaan ja yritin Google-kääntäjän avulla ymmärtää saamiani neuvoja. Käännösvirhe aiheutti väärinkäsityksen. Luulin majapaikan pitäjän sanovan, että minä kuolen. Tietenkään hän ei sanonut niin, mutta huoleni kyllä lisääntyi. Minulla oli myös pitkät rastat ja pelkäsin, että joudun ajamaan ne pois. Pesula ei auttanut, vaan kolmen päivän päästä samat paukamat palasivat. Näin jatkui koko matkan. Vasta koti-Suomessa pakkaseen jätettyinä varusteet puhdistuivat. –Olin saanut pyhiinvaeltajien sängyistä petipunkkeja eli luteita. Luteiden munat selvisivät makuupussin saumoissa pesulasta, Kärnä tietää nyt. –Myöhemmillä vaelluksillani on valitettavasti ollut sama tilanne, mutta nyt osaan heti kysyä pakastinta, jos sellainen löytyy. Kärnä on tehnyt jo useita pitkiä vaelluksia. Jos Kärnää pyytää neuvomaan hyvää kävelytekniikkaa, joutuu pettymään. Hän ei ole koskaan edes ajatellut teknistä puolta. Sen sijaan hän lupaa, että vaeltajan suhde matkan mittaan muuttuu nopeasti. Syö mitä löytyy – Minulle sata kilometriä on nyt sama, kuin jollekin ehkä kymmenen kilometriä. Ihminen, joka ei ole ikinä tehnyt pitkää vaellusta, saattaa kuvitella, että jopa 20 kilometriä on pitkä matka. Kuka vaan ihminen jaksaa kuitenkin sen kulkea. Myöskään ravinnolla ei tarvitse hifistellä. –Vaelluksella pitää nöyrtyä siihen, että kun kauppa on auki, ostat sieltä mitä löytyy. Minä söin patonkia, juustoa, hedelmiä, pähkinöitä. Välillä tein ruokaa itse, välillä kävin ravintolassa. Suomesta Espanjaan Pisimmällä, seitsemän kuukauden vaelluksellaan Kärnä keräsi kaksi kiloa painoa lisää, mutta vaatekoko pieneni. Tuo seitsemän kuukauden vaellus alkoi vuonna 2013, lähti Suomesta ja päätyi Espanjaan. Sen hinnaksi tuli reilu 10 000 euroa. Matkaan Kärnä lähti Hämeenlinnan vierestä Hattulasta. Jo matka Helsinkiin vei kahdeksan päivää. Vaelluksen aikana Kärnä nukkui teltassa ja kulki pieniä teitä. Laivamatka vei Travemündeen ja siitä Via Balticaa alas Espanjaan. –Vaarallisin tilanne tuli Saksassa, kun minun tavarani meinattiin varastaa. Hostellin työntekijä oli juuri menossa omilla avaimillaan huoneeseeni, kun tulin paikalle. Etelä-Ranskassa taas epämääräinen auto pysähtyi kohdalleni ja sen kuljettaja alkoi pelotella tien vaaroista. Tuli alitajuinen tunne, että nyt ei kannata ainakaan nousta tuon kyytiin. Syvä rauha Kärnän mielestä kävelyn tärkein anti on henkinen kasvu. –Fyysisyyden kautta matkasta tulee hyvin henkinen kokemus. Ajatukset hiljenevät ja tulee syvä rauha. Vaellus aiheuttaa prosessin, jossa omat kauhukuvat nousevat mieleen ja kun niiden läpi pääsee, aukevat selvemmät vedet. Sen jälkeen pelot ovat kuin vaeltajia. Ne käyvät toki vierailulla, mutta eivät jää enää asumaan. –Minulle ensimmäinen vaellus opetti, että olin kantanut mukanani arvottomuuden tunnetta. Pisin vaellus oli matka syvään onnellisuuteen. Juttu on julkaistu Aamulehdessä ensimmäisen kerran 24.4.2015. Nykyään 37-vuotias Mirja Kärnä opiskelee innovaatiojohtamista ja tekee graduaan henkisestä älystä. Kesällä 2018 Kärnä vaeltaa Portugalista Espanjaa kohti. Apostoli Jaakob vanhemman hauta on Euroopan tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita. Sinne johtavista Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreiteistä kuuluisin on "ranskalainen tie", joka alkaa Pyreneiden vuoristossa sijaitsevasta ranskalaisesta Saint-Jean-Pied-de-Portin kylästä ja kulkee Pohjois-Espanjan läpi Santiago de Compostelaan. Reitin pituus on 769 kilometriä. Vaellus kulkee muun muassa Pamplonan ja Leónin kaupunkien kautta. Esimerkiksi Facebookista löytyy Pyhiinvaellus -niminen julkinen ryhmä, jossa vaeltajat jakavat ajatuksiaan. "Olin saanut pyhiinvaeltajien sängyistä petipunkkeja eli luteita. Luteiden munat selvisivät makuupussin saumoissa pesulasta."