Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Puheenvuoro: Facebook tuhosi julkisen keskustelun ja yksityisen ajattelun – loi tilalle näyttöhien valtaamat rauniot

–En pysty enää keskittymään mihinkään, sanoi tuntemani henkilö ja murhasi samalla Facebook-profiilinsa. Kunnioitimme hänen urheaa päätöstään minuutin hiljaisuudella. Digitaalisen itsemurhan myötä uusi henki valtasi tyypin. Nykyään hän hymyilee ja katsoo tulevaisuuteen. Koskikeskuksen takaa paistaa aurinko. Samansuuntaisia juttuja netissä räpiköivistä asuntosäästäjistä olin kuullut enenevässä määrin. Kirjat ja sanomalehdet jäävät heiltä lukematta, koska vapaa-aika kuluu sosiaalisen median hetteiköissä. Ei jakseta keskittyä mihinkään yli nanosekunnin pituiseen. Monet alkavat olla ahdistuneita ja ärtyneitä, niin sanotun näyttöhien valtaamia raunioita. Norsun hermoilla varustetuista humanisteista on kasvanut kärsimättömiä tiuskijoita. Ajattelu on laiskistunut ja pinnallistunut. Entisiä kumppaneita ja näiden tekemisiä kytätään naamakirjasta silmät verestäen. Kaduilla törmäillään aivotärähdyksille alttiina, koska kännykkä vie ihmistä eikä toisinpäin. Järkytyin parin vodkalasin verran kuullessani tuntemani älykön tykänneen kissavideosta. Edellä mainittujen esimerkkien valossa voidaan puhua ajattelun kokonaisvaltaisesta likaantumisesta. Jo se, että sählyporukasta tuttu Heikki poistaa kavereistaan, herättää mieltä rassaavia kysymyksiä likvidoinnin motiiveista. Mistä moinen voi johtua? Nicholas Carrin teoksessa The Shallows, What the Internet Is Doing to Our Brains (2010), väitetään, että Facebookin kokonaisvaltaisuus välineenä altistaa ihmisen jatkuvalle vertaisarvioinnille. Sosiaalinen asemamme on uhattuna, jos emme itke melkein tuntemamme Albertin ja Päivin ihmissuhdetragedioita. Tietysti ikä tulee tässäkin vastaan, eikä ihan jokainen ohimoiltaan keski-ikäistynyt jaksa piitata naamakirjan lainalaisuuksista. Algoritmien vino logiikka on silti ujuttanut pikseleiltään tiiviin someverhon aikuisten ihmisten silmille. Todellisuudesta tulee pikkuhiljaa tekoälyn todellisuutta, jolloin ihminen on väline eikä toisinpäin. Edesmennyt Stephen Hawking kirjoitti vuonna 2014 The Independent-lehteen artikkelin tekoälyn vaaroista. Hawkingin ja parin muun puhuvan pään mukaan tekoäly saattaa olla ovelampi kuin rahoitusmarkkinat. Tekoäly voi luoda parempia keksintöjä kuin ihmistutkijat ja kehittää aseita, joita emme ymmärrä emmekä sen vuoksi myöskään hallitse. Oli miten oli, niin käsityksemme todellisuuden luonteesta tulee muuttumaan sen myötä, mitä kauemmas erkaannumme siitä lineaarisesta aika- ja kulttuurikäsityksestä, johon kirjat ja sanomalehdet kiinteästi kuuluvat. Jos ennen sana oli kuva, niin nykyään kuva on kuva. Painokoneen aikakausi on päättymässä, vaikka joitain aviiseja vielä julkaistaankin. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi löytää asiasta lisää huolenaiheita (HS, 25. 3. 2018): –Sosiaalinen media vaikuttaa ajatteluumme ja käyttäytymiseemme enemmän kuin todennäköisesti haluaisimme myöntää. (--) Onko olemassa riski, että oman päämme sisällä tapahtuvat muutokset ovatkin lopulta nakertamassa yhteiskuntaa koossa pitäviä ominaisuuksia – esimerkiksi kykyä kuunnella eriäviä mielipiteitä tai malttia perehtyä syvemmin asioihin? Harva myöntää tätä omalta kohdaltaan, mutta moni saattaa nähdä eläviä esimerkkejä ympärillään. Tällä Niemi tarkoitti keskustelukulttuurin rapautumista huutoäänestyksen tasolle. Se, mikä muinaisia demokratioita yhdisti vielä 1990-luvulla, oli puntaroitu, kiihotusryhmistä vapaa ja erilaisia sensorisuodattimia läpäisevä julkinen keskustelu. Tuomio annettiin vasta näytön jälkeen. Nykyään asioiden, ilmiöiden ja tunteiden (omien tai muiden) monimuotoisuutta ei samalla tavalla tunnisteta. Välittömän reagoimisen oppi on mennyt lynkkausryhmineen ja moraalisine aggressioineen perille. Esimerkiksi eri poliittisten leirien yhteenotoissa on havaittavissa tällainen puolin ja toisin -joukkolapiointi. Loppujen lopuksi kyse on osallistuvuudesta ja sen eri tasoista. Kohtuukäytöllä olisi puolensa. Tai niin kuin ihmisrakkaana tunnettu filosofi E. M. Cioran kirjoitti: –Maapallolla, joka laatii hautakirjoitustaan, meillä pitäisi olla tarpeeksi ryhdikkyyttä käyttäytyäksemme kuin hyväluontoiset raadot.