Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Kaikki haluavat olla onnellisia, mutta miksi onni karkaa, kun sen saavuttaa?

Enpä ole koskaan kuullut ainuttakaan hempeää laulua bruttokansantuotteesta. Se on kummallista, sillä edes runoilijoilta ei ole voinut mennä ohi korvien tieto, että ihmiselämä lepää nimenomaan bruttokansantuotteen sylissä. Muista syleistä kyllä luritellaan, mutta säällisen elämän tarjoavan sylin palvominen jätetään hallituksen ja ekonomistien tehtäväksi. Bruttokansantuote on vakavasti puhuen vain eräs tapa mitata kansakunnan taloutta ja verrata sitä muiden maiden talouteen. Eikä mittari edes erottele hyödyllistä toimintaa haitallisesta tai hyvää elämää huonosta. Autokolarikin kasvattaa bruttokansantuotetta. Tärkeintä on touhuta jotakin, mikä saa mittarin näyttämään talouskasvua. Mittari ei välttämättä kerro mitään siitä, miltä meistä tuntuu. Tärkeämpää on, että mittaria työkseen tuijottavista perehtyneistä tulkitsijoista tuntuu hyvältä. Kun mittari näyttää oikeaan suuntaan, meillä kaikilla menee kuulemma hyvin. Kun se näyttää väärään suuntaan, koko kansan yhteinen velvollisuus on pelastaa mittarin lukemat. Ainakin silloin kansantalous on kansan talous. Kansantaloutta voisi tietenkin mitata myös toisenlaisella mittarilla. Bhutanin pienessä kuningaskunnassa Himalajan rinteillä onkin kehitetty indeksi, joka mittaa kansakunnan onnellisuutta. Bhutanissa pidetään kirjaa bruttokansanonnellisuudesta. Se noteerataan talouskasvua tärkeämmäksi. Sille on länsimaisen helppo naurahtaa ylimielisesti: ei taida olla Bhutanissa talouskasvua mitattavaksi asti, joten on pitänyt keksiä muuta mitattavaa. Epärealistista haihattelua tuommoinen on! Mutta tarkemmin ajatellen Bhutanin mallissa voi sittenkin olla länsimaissa unohtunutta itua. Onko talous joskus ollut meilläkin vain väline eikä kaiken tarkoitus? Onnellisuus valtion tavoitteena voi kuulostaa lapselliselta, mutta onnellinen elämä on maailman yleisin toive. Oikeus onnen tavoitteluun kirjattiin muuten Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseenkin vuonna 1776. Valtion ja onnen kytkös sekin on. Valtio ei tosin taannut yleistä onnea, vaan yksilön oikeuden tavoitella sitä. Lännessä onnellinen elämä ja taloudellinen menestys on kytketty yhteen. Bhutanin bruttokansanonnellisuuteen luetaan myös sellaisia arvoja kuin ajankäyttö, hyvä hallinto, yhteisöllisyys ja luonnon tila. Länsimaisen yksilökeskeisen onnen tavoittelun kirouksena on, ettei tavoitteen saavuttaminen takaakaan kestävää onnea. Omien odotusten täyttyessä vaatimustaso tuppaa nousemaan. Saavutettu taso ei enää tyydytäkään. Onnen tunne vaatii enemmän. Ja miten bruttokansantuotteenkin kävisi, jos vähempi täyttäisi odotukset ja riittäisi onneen. Talouskasvu vaatii tyytymättömyyttä. Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja.