Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Iiro Sinisalo kiidättää tilauksia 12–13 euron tuntipalkalla – Alustatalouden työlle halutaan pelisääntöjä, onko ruokalähetti yrittäjä vai ei?

Tamperelainen musiikinopiskelija Iiro Sinisalo,28, aloitti Foodoran ruokalähettinä joulukuussa tehdessään opinnäytetyötä. Hän on yksi niistä, joille niin kutsutussa alustataloudessa tehtävä työ sopii. Hän aikoo jatkaa työtä kesällä ja ehkä syksylläkin, jos vain tietojenkäsittelytieteen opinnoiltaan ehtii. Foodoralla läheteillä on työvuorot. Tarjolla olevista voi valita mieleisimmät. Bruttopalkka on noin 12–13 euroa tunti. Kuljetuksesta tulee pieni provisio, mutta palkka juoksee vaikka tilauksia ei vuoron aikana tulisi. Yleensä niitä kuitenkin tulee, ja vuoron aikana Sinisalo pyöräilee noin 40–60 kilometriä. Palkan kaltaista työkorvausta voi saada ilman omaa yritystä 7 600 euroon asti. Korvausta maksavan firman ei tarvitse maksaa samoja sivukuluja kuin palkasta. Aloittaessaan Foodoralla Sinisalo ajatteli, että aikoo tehdä enemmän töitä kuin 7 600 euron raja sallii. Hän perusti OP:n palvelun kautta kevytyrityksen ja laskuttaa Foodoraa sen kautta. Sinisalo maksaa itse esimerkiksi eläkemaksunsa. –Perustin firman lähinnä tämän takia, mutta siitä voi olla hyötyä keikkatyössä muusikkona, ja it-alan ammattilaisena. –Ei minulla tietysti ole kaikkia työntekijän oikeuksia. Toisaalta perin työkorvaukseni päälle Foodoralta arvonlisäveroa 24 prosenttia, mutta jos tulot jäävät alle 10 000 euron, sitä ei tarvitse maksaa, ja 30 000 asti siitä saa huojennuksen. Se on ikäänkuin ylimääräistä rahaa. Työsuhde vai yrittäjyyttä? Palvelualojen ammattiliitto haluaa keskustella sovellusten kautta työtä tarjoavien yritysten kanssa niille keikkatöitä tekevien tilanteesta. Pam ja Sak pitävät ongelmallisena nykytilaa, jossa työtä tehdään usein yrittäjänä vaikka se ei oikeastaan ole varsinaista yrittäjyyttä vaan työtä tehdään mahdollisesti vain yhdelle työnantajalle. –Työ on hyvin paljon työsuhteen kaltaista, mutta lakisääteiset työnantajamaksut jäävät työn suorittajan hoidettavaksi. Sen pitäisi näkyä palkkiossa. Yrittäjälle maksettavat korvaukset eivät voi olla työehtosopimusten mukaisten palkkojen suuruisia, koska käteen jäävä osuus on silloin hyvin pieni, sanoo Pamin lakimies Karoliina Huovila . SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antilan mukaan niin sanotut alustafirmat yrittävät kaikin keinoin väittää, että ne eivät ole työnantajia ja siten välttää työnantajalle kuuluvat velvollisuudet ja maksut. –He kutsuvat työntekijöitään vaikka partnereiksi, mutta jos firma antaa vaatteet, lämpölaukut, reitit ja hinnoittelun, jota pitää noudattaa, niin mistä muusta siinä on kyse kuin palkkatyöstä? Hän muistuttaa myös, että yrittäjillä on yleensä vapaus päättää palvelunsa hinnasta ja kehittää liikeideaa haluamaansa suuntaan. Tämä harvoin toteutuu, jos firma on perustettu vain yhdelle työnantajalle työskentelemistä varten. Alustafirmat korostavat yrittäjyysmallin joustavuutta: niille töitä tekevillä on vapaus valita itse työaikansa ja olla tekemättä töitä, jos se ei huvita. SAK:n Antila huomauttaa, että käytännössä kuitenkin vuorokaudessa on tiettyjä tunteja, jolloin työn tekeminen on erityisen kannattavaa. Lisäksi töissä on kahden kastin väkeä. Osa on riippuvaisia ruokalähettinä saamistaan tuloista, osa on esimerkiksi opiskelijoita, joille työ on vain lisätuloa. –Ei kukaan ole näiden firmojen toimintaa kieltämässä, mutta työntekijöille pitää maksaa kohtuullista palkkaa. Ei voi olla niin, että jos työtä on tarjolla vain vähän, niin silloin firma voi välttää verot ja maksut. Silloinhan se olisi suoraan tällaisten firmojen tukemista. Wolt: mallimme verottajan ja työsuojeluviranomaisen hyväksymä Tunnetuimpia alustatalouden edustustajia ovat ruokalähettifirmat, kuten Wolt. Sen lähetit ovat yrittäjiä. Palkkio perustuu kuljetusten määrään, joskin on myös vaihtelevia ajankohtia, jolloin läheteille maksetaan takuupalkkiota, esimerkiksi 10 euroa tunnilta. Woltin perustajajäsen Juhani Mykkänen toivoo, että ammattiliitto kuulee myös heidän kokemuksiaan. –Väitteet vastuiden kiertämisestä ovat vähän erikoisia, kun mallimme on verottajan ja työsuojeluviranomaisen tarkistama ja hyväksymä. Mykkäsen mukaan Woltin lähettien keskipalkkio on noussut muun muassa siksi, jotta lähetti voi paremmin hoitaa lakisääteiset eläke- ja sosiaaliturvamaksut. Wolt hoitaa verot, ja lähetti voi työskennellä myös kilpailevissa yrityksissä. Tuoreempi tulokas keikkatyömarkkinoilla on kotisiivousta välittävä Freska, jonka kanssa PAM on jo keskustellut aiheesta ja yhteistyötä viritellään. Freskan Mari Luukkainen näkee, että Freska ei ole varsinaisesti alustataloudessa toimiva firma. Se suosii täysipäiväisten siivoojien palkkaamista, koska asiakkaat ovat tyytyväisempiä, kun sama siivoja käy vakituisesti samassa kohteessa. Osa siivoojista kuitenkin tekee töitä yrittäjäsopimuksella. –Suurin osa päätoimisista siivoojistamme on meillä TESin mukaisessa kuukausipalkkatyösuhteessa. Laki ei tunnista alustatyötä Pamin Huovila haluaisi, että laissa tunnistettaisiin alustojen kautta tehtävä keikkatyö, ja siitä olisi olemassa säännöksiä. Hän sanoo, että jos alustafirmojen ja niiden yrittäjien välistä toimintaa tarkasteltaisiin oikeudessa, voi olla, että joissakin tapauksissa työsuhteen tunnusmerkit täyttyisivät. Työn voidaan katsoa olevan työsuhteista, vaikka osapuolet olisivat muuta sopineet. –Yksittäiselle työntekijälle on kuitenkin vaikeaa lähteä riitauttamaan asiaa oikeusteitse. Ratkaisu pitäisi tulla muuta kautta. Woltin Mykkäsellä on niin ikään kehitysehdotuksia: –Voitaisiin pohtia Britannian mallia, jossa olisi työsuhteisen ja yrittäjän välissä kolmas nimike, joka sopisi luontevammin alustataloudessa hommia tekevälle