Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

"Työkyvyttömyyseläke ei ole diagnoosi", muistuttaa työeläkeyhtiön lääkäri

Kansalaisaloite ”vakuutus- ja eläkelaitosten lääkäreiltä poistettava mielivaltainen oikeus kumota hoitavien lääkäreiden lausuntoja” on kerännyt lähes 60 000 allekirjoitusta ja tulee siten eduskunnan käsittelyyn. Aloitteen raflaava otsikko kuvaa aloitteen tekijöiden kokemaa suurta epäluottamusta vakuutuslääkärijärjestelmää kohtaan. Aloitteessa on esitetty lakimuutosta, jonka mukaan vakuutus- ja eläkelaitoksen lääkärin tulee merkitä kannanottonsa allekirjoituksella ”kunnian ja omantunnon kautta” aivan kuten hoitavien lääkäreidenkin. Aloitteen sanamuoto on varsin yhtenäinen kansanedustaja Jari Ronkaisen (ps.) tekemän lakialoitteen kanssa ja ne tultaneenkin eduskunnassa käsittelemään yhdessä. Mistä kansalaisten näin suuri epäluottamus kumpuaa? Eläkelainsäädäntö on toki vaikeaselkoista ja eläkeyhtiöiden asiantuntijalääkärit koetaan etäisiksi, kasvottomiksi ja heidän epäillään toimivan vastoin lääkärinvalaansa. Mutta keskeisin syy on työkyvyttömyyseläkeratkaisun suuri henkilökohtaisuus. Siinä on usein kyse eläkkeenhakijan koko lopputyöiän toimeentulosta. Eläkkeenhakija (lähes poikkeuksetta) kokee, että hän ei pysty tai jaksa käydä töissä ja on siksi hakenut työkyvyttömyyseläkettä. Hylkäävä työkyvyttömyyseläkepäätös koetaan itsetuntoon vaikuttavana loukkauksena. Suomalaisilla on hyvin suuri luottamus hoitaviin lääkäreihin ja heidän kannanottoihinsa. Hylkäävä eläkepäätös on hakijoiden mielestä myös loukkaus hoitavan lääkärin ammattitaitoa kohtaan. Vakuutuslääkärit ja sosiaalivakuutustahot ylipäätään ovat pyrkineet julkisuudessa perustelemaan vakuutuslääkäreiden portinvartijaroolin tarpeellisuutta. Keskeinen argumentti on ollut yhdenvertaisten ja tasalaatuisten etuuspäätösten tekeminen. Jos hoitava lääkäri päättäisi työkyvyttömyydestä, ratkaisulinjoissa olisi varmaan enemmän hajontaa verrattuna nykytilanteeseen, jossa Kela ja kourallinen eläkeyhtiöitä tekee ratkaisut. Taustalla on se tosiseikka, että työkyvyttömyys ei ole lääketieteen, vaan juridiikan termi. Työkyvyttömyyseläke ei ole diagnoosi, vaan elämiseen tarkoitettua kuukausittain maksettavaa rahaa. Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäreillä ja hoitavilla lääkäreillä on erilaiset roolit. Hoitavan lääkärin tehtävä on sananmukaisesti hoitaa, yrittää parantaa potilaansa. Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäri ei hoida, vaan ottaa kantaa toimeentuloon. Hoitavalla lääkärillä on potilaita, eläkeyhtiöllä ja sen asiantuntijalääkärillä eläkkeenhakijoita. Roolien erilaisuutta kuvaa myös erilaiset mahdollisuudet tyytymättömyyden osoittamiseen. Hoitavan lääkärin ratkaisuista ei voi valittaa, korkeintaan tehdä kantelun Valviraan. Eläkeyhtiön asiantuntijalääkärin ratkaisuista voi valittaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan ja edelleen vakuutusoikeuteen. Julkisessa keskustelussa vakuutuslääkäreiden roolista puhutaan sujuvasti toisten ohi. Kansalaiset ottavat epäoikeudenmukaisiksi koettujen päätösten jälkeen herkästi yhteyttä poliitikkoihin, jotka haluavat osoittaa vääryyttä kärsineelle sympatiaa. Keskustelu vakuutuslääkäreiden roolista on kuitenkin saanut uusia piirteitä. Viime aikoina myös eläkejohtajat ovat ottaneet kantaa järjestelmän tarpeellisuuteen. Samaten Lääkärilehti kehotti pääkirjoituksessaan antamaan vakuutuslääketieteelle sille kuuluvan arvon. Viestinnän ammattilaiset ovat laventaneet keskustelun uusiin välineisiin. Viime aikoina on ilmestynyt videoita, infograafeja ja podcasteja, joissa on pyritty avaamaan eläkeratkaisujen syntyä. Miten kansalaisten kokemaa epäluottamusta voitaisiin vähentää? Sosiaalivakuutuksen toimijat ovat edellä mainituin keinoin pyrkineet avaamaan päätöksentekoprosessia ja siten vähentämään järjestelmään liitettyä salamyhkäisyyttä. Sosiaali- ja terveysministeriö perustaa vakuutuslääketieteen neuvottelukunnan vakuutuslääkärijärjestelmää kehittämään. Potilasjärjestöjen lehdissä tai vastaavissa ( Potilaan Lääkärilehti , Kelan Elämässä-verkkojulkaisu) voitaisiin julkaista nimettömiä sekä myönteiseen että hylkäävään päätökseen johtaneita tapausselostuksia. Samaten muutoksenhakuasteet voisivat yleisellä tasolla kuvata toimintaansa ja ratkaisulinjojaan julkisuudessa. Nämä tietoisuutta lisäävät toimet eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan keinoja, joilla yksittäinen eläkkeenhakija voi nykyistä paremmin vakuuttautua, että juuri hänen asiansa on käsitelty huolellisesti ja lainmukaisesti. Siinä on haastetta eläkeyhtiöille. Kirjoittaja on työeläkeyhtiö Varman ylilääkäri.