Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Sosiaalisen median kansanoikeus tarvitsee vastapainonsa

Onko mitään hienompaa kuin elää aikana, jolloin valta-aseman väärinkäyttö ja puhtaat rikolliset toimet nousevat esiin kaikkien nähtäväksi? Onko hienompaa kuin maailmanlaajuinen ihmisten luoma verkosto, joka muuttaa aiemmin näkymättömän näkyväksi ja tarjoaa kanavan purkaa omia tuntojaan? Tuskin on, joten ei liene syytä ihmetellä, miksi seksuaalinen ahdistelu, rikollisuus tai vaikka julkkisten päihteidenkäyttö saa sosiaalisen median kuumenemaan. Välistä nämä löylyt äityvät niin koviksi, että sivustaseuraajalle voi tulla mieleen ajatus vauhkoontuneesta väkijoukosta, puhtaasta lynkkausmielialasta ja häpeärangaistuksen langettamisesta. Näin ei pidä olla, sillä tuomioiden langettaminen kuuluu aivan toisen tahon toimivaltaan. Oikeuslaitos on kuin järjestäytyneen yhteiskunnan ihmesieni: vain sillä on kyky ratkaista vaikeimmatkin tapaukset. Valitettavasti joissain somekohuissa ei edes haluta hakea oikeutta tuomioistuimelta, vaan tapaus jätetään netin kansanoikeudelle. Oikeudenkäynnit ovat raskas prosessi kaikille osapuolille, mutta tämä ei ole välttämättä ainoa syy siihen, ettei paljastettuja vääryyksiä viedä oikeussaliin. Kansainväliset kyselyt osoittavat erityisesti nuorten luottamuksen oikeusjärjestelmää kohtaan heikentyneen. Usein tähän kilpistyy vähemmistöjen kokema syrjintä ja kokemus oikeusjärjestelmän puolueellisuudesta. Suomessa puhe oikeusturvan heikkenemisestä on liittynyt erityisesti oikeusistuinten määrän vähentymiseen: ensi vuoden alusta käräjäoikeuksia on kaksikymmentä, kun vuosikymmen aikaisemmin luku oli 51. Tuomioistuinten yhdistäminen on herättänyt huolta käsittelyaikojen pidentymisestä, kansalaisen kustannusten kasvusta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Mikä on pahinta , mikäli rikoksia ja väärinkäytöksiä ei epäluottamuksen tai tehottomuuden johdosta viedä oikeuden ratkaistavaksi? Kyse ei ole välttämättä siitä, ettei väärintekijä saisi rangaistusta – some-kuohunta pystyy kyllä vaikuttamaan kohteensa elämään myös todellisessa maailmassa – vaan siitä, ettei arvioituja faktoja saada koskaan esille. Oikeudenkäynnin tehtävä kun on muodostaa tapahtuneesta paras mahdollinen kokonaiskuva, ei fiilisarviota yhden lehtijutun tai televisiohaastattelun pohjalta. Sosiaalisen median keskustelu tarjoaa paljon hienoja mahdollisuuksia, mutta samalla se tarvitsee myös vastapainoksi oikeusjärjestelmän, johon luotetaan ja jolla on riittävät resurssit työhönsä. Jos tätä ajatusta epäilee, kannattaa muistaa, että raivoa netissä pystyy tuottamaan minkälaisella ajatusmaailmalla tahansa. Kirjoittaja on kauppatieteiden opiskelija.