Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Maaseutua ei sorreta, vaan säilytetään politiikan keinoin

Hienoahan se olisi, jos jokainen saisi asua missä haluaa. Mutta ei sitä meille suoda. Rahan valta ja keskittymistä suosiva yhteiskuntapolitiikka tallovat jalkoihinsa inhimilliset tarpeemme ja ajavat meitä vastoin luontoamme kuin karjaa! Tjaa, taitaa siitä olla jokunen poikkeuskin. Jos on tarpeeksi äveriäs, voi perustaa kotinsa ja asettua asumaan tunteidensa mukaisesti. Palkkatyötä tekeville osoitetut kasvukeskusten asuinkopperot voi välttää myös elämällä ikuisen työttömyyden alueella. Vallitsevan opin mukaan suomalaisella on oikeus jäädä rakkaalle kotiseudulleen odottamaan työtä, joka ei sinne koskaan tule. Ja meille on opetettu, että työpaikan puuttuminen on yhteiskunnan syytä. Yhteiskuntakin on omaksunut syyllisyytensä hyvittäen syntiään siten, että se tukee työtä odottavan ihmisen elämistä siellä, minne työpaikka ei ikinä saavu. Tilava omakotitalo, lasten koulu, hyvät harrastusmahdollisuudet, tuttu ja turvallinen elinympäristö: kenellä on sydäntä vaatia ketään luopumaan siitä. Tuskin edes tuon elämäntavan veroillaan kustantavilla kopperoasujilla. Romanttinen koulukunta uskottelee aina edustavansa ihmisyyden ääntä. Muutat nuorena maaseudulta kaupunkiin opintojen ja elämän perässä voidaksesi vanhana kaihota lapsuutesi maaseutua. Sitä maaseutua ei enää ole eikä se palaa, mutta romanttisissa mielikuvissa se säilyy ja paranee. Lapsuuteni maaseutu on pidettävä elossa ja asuttuna, vaatii kaupunkiin asettunut maalainen, joka ei enää edes kestäisi maaseutuelämää. Sama nostalginen tavoite kuuluu toisella nimellä valtakunnan politiikkaankin. Siellä puhutaan alueellisesta tasa-arvosta. Se on yhtä etäällä kuin mennyt maailma, mutta tavoitteena uskottavampi. Alueellinen tasa-arvo kuulostaa moraalisesti oikealta, vaikkei sen peräänkuuluttaminen muutakaan todellisuutta. Kun todellisuus ei muutu, aina voi syyttää kylmää rahan valtaa, keskittymisen suosijoita ja poliittisia kilpailijoita ylipäätään. Politiikassa todellisuuden kieltäminen on eräs keino haalia kannatusta. Todellisuudessa maaseutua ei sorreta, vaan sitä säilytetään politiikan keinoin. Jos keskittymistä suuriin kaupunkeihin todella suosittaisiin, ne kasvaisivat vielä nopeammin maaseudun kustannuksella. Kylmä rahan valtakin vain jarruttaa kaupunkien kasvua ja maaseudun tyhjenemistä hinaamalla kasvukeskusten asuntojen hinnat pilviin. Samaan aikaan syrjäseutujen asunnot menettävät kaupallisen arvonsa, eikä asujalla ole varaa vaihtaa taloaan kaupunkiasuntoon. Työpaikat ja kalliit asunnot ovat yhtäällä, työn puute ja arvottomat asunnot toisaalla. Ratkaisuksi tarvitaan jotain muuta kuin nostalgiaa. Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja.