Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Suomen EU-kello seisoo, oli sitten talvi tai kesä

Suomi ei ole siirtynyt EU-politiikassaan sen enempää kesä- kuin talviaikaankaan. Se on siirtynyt pysähtyneisyyden aikaan. Hallitusta ei EU-politiikka juuri kiinnosta. Keskustalle se on pakkopullaa ja sinisille vastenmielistä. Kokoomus on periaatteessa EU-myönteinen, mutta hallituskumppaneidensa puristuksessa se ei voi paljon innovoida. Apuja ei ole juuri odotettavissa oppositiostakaan. Sdp hokee EU-politiikan sosiaalista ulottuvuutta, mutta siihen se sitten jääkin. Eikä veljespuolueista ole suunnan näyttäjiksi; Ranskan sosialistit hävittivät viime vaaleissa melkein koko puolueensa ja Saksan sosiaalidemokraatteja uhkaa sama kohtalo. Vihreiden tiukka ympäristö- ja energiapolitiikka tekee siitä vaikean yhteistyökumppanin. Vasemmistoliitto ei Esko Seppäsen jäljiltä tiedä itsekään, mikä sen EU-politiikka oikein on. Perussuomalaisten EU-vastaisuus tiedetään. Hallituksen ja opposition hukkunut EU-politiikka on pakottanut presidentin puuttumaan EU-asioihin, vaikka ne eivät presidentille kuulukaan. Niin kauan kuin valtioiden EU-politiikka on täysin alisteista sisäpolitiikalle, EU:n kehitys on yhtä rämpimistä. Erityisen suureksi möröksi on EU:ssa noussut federalismi. Sitä eivät edes EU:ta kannattavat poliitikot uskalla lausua ääneen. Kuitenkin federalismi parantaisi EU:n demokratiaa ja päätöksentekokykyä. On harmi, että EU:n kaikki energia menee Britannian eron setvimiseen. Ehkäpä olisi pitänyt uskoa Ranskan ex-presidenttiä Charles de Gaullea , eikä ottaa Britanniaa alun perinkään EU:n jäseneksi. EU-maat tulisi jakaa kolmeen ryhmään niiden integraatiovalmiuden mukaisesti: ydinvaltioihin, keskikerroksen valtioihin ja ulkokerroksen valtioihin. Tämä tarkoittaisi myös, että EU-elimet kokoontuisivat eri kokoonpanoissa päätöksiä tehdessään. Valtio voisi myös siirtyä ryhmästä toiseen niin halutessaan. Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden on kuitenkin pidettävä kiinni EU:n perusarvoista, demokratiasta, oikeusvaltiosta, kansalaisten ja median vapaudesta. Jos nämä arvot eivät maita, edessä on exit. Sallittakoon lopuksi pieni henkilökohtainen muistelu Suomen EU-taipaleelta. Hämeenkyrön kansalaisopisto järjesti ennen Suomen EU-kansanäänestystä keskustelutilaisuuden EU:sta Hämeenkyrössä. Opiston rehtorikollega Kauno Perkiömäki pyysi minut mukaan yhdeksi panelisteista. Ainoastaan minä ja Parempi vaihtoehto – Eurooppalainen Suomi -valtuuskuntaa edustanut Eeva Orsila kannatimme Suomen liittymistä EU:hun. Salintäyteinen yleisö palkitsi puheenvuoromme jäätävällä hiljaisuudella. Ei ole tainnut paljon asenneilmasto muuttua parissa kymmenessä vuodessa. Kirjoittaja on valtio-opin dosentti.