Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Voi pieni EU raukka, joka ei ole kukaan vaan me kaikki

Ei ole helppoa olla EU. Jos esität vaikkapa jotain uutta kohdetta verotettavaksi, niin etpä saa vastaukseksi kuin ruikutusta. Viimeksi EU, tai siis sen keskeisin virkatoimielin Euroopan komissio, ehdotti digitaaliyritysten entistä tiukempaa verottamista. Brysselin aloitemaakarien mielessä ovat sellaiset yritykset kuin kirjoista aloittanut verkkokauppa Amazon, asuntojen pätkävuokrauspalvelu Airbnb ja tietenkin Facebook. Luulisi, että eurooppalainen tykkäisi, kun pääosin amerikkalaisten omistamia firmoja verottamalla saataisiin rahaa EU-maiden kassoihin, tuottamaan hyvinvointia eurooppalaisille kansalaisille. Mutta eurooppalainenpa pelästyy sitä, että hänen rakastamansa amerikkalaisperäiset palvelut saattavat tulla aiempaa kalliimmiksi verotuksen takia. Ja elinkeinoelämä nyt ei koskaan rakasta veroja, vaikka joku kansalainen saattaakin rakastaa. Ainakin toiselta kansalaiselta perittäviä veroja. Eurooppalaiset verotussuunnitelmat joutuvat vastatuuleen myös siksi, että eri maissa on erilaista yritystoimintaa. Suomalaiset pelifirmat voivat joutua digiveron kohteiksi. Taas silloin, kun EU-piireissä suunniteltiin pientä veroa finanssitransaktioille eli spekulanttisijoittajien megalomaanisille pääoma- ja valuutansiirroille, nousivat vastarintaan etenkin maat, joissa rahoituspalvelut ovat elinkeinojen kärkijoukossa. Arvelenpa, että aikamoiseen ryöpytykseen joutuvat myös EU-komission suunnittelemat muoviverot. Useimmat myöntävät, että ympäristöhaittoja aiheuttavia tuotteita tai pakkauksia pitääkin verottaa. Mutta minun maani muovit eivät ole vaaraksi. Vain jonkun muun ovat. EU:sta ei tykkää Britannia eivätkä useimmat britit. Niinpä brexit. Mutta EU:sta eivät pidä nykyään monet keski- ja itäeurooppalaisetkaan. Etenkään EU:sta eivät pidä Puolan, Unkarin ja Romanian poliittiset johtajat. Komissio voi puolustaa kansalaisia maidensa johtajilta vain ehdottamalla maiden saamien EU-tukirahojen vähentämistä tai äänivallan rajoittamista. EU ei siis pysty oikein muuhun kuin puolustamaan ihmisiä potkimalla itseään omaan jalkaansa. Tai viime kädessä amputoimaan itseään erottamalla jäsenmaan. EU-komission suomalainen jäsen, varapuheenjohtaja Jyrki Katainen totesi tiistaina Helsingissä pöydälliselle toimittajia, että hänen mielestään negatiivinen kehitys oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa on unionille selvästi isompi haaste kuin brexit konsanaan. Katainen on oikeassa. Katainenkin on huomannut, ettei ole helppoa olla EU. Oli komissaarilla jonkinlainen aihio ratkaisuksikin. Hän toivoi, että jäsenmaiden elinkeinoelämän ja ay-liikkeen edustajat kävisivät keskustelua myös oikeusvaltion periaatteiden toteutumisesta. Mistä tullaankin taas kehän ympäri takaisin alkuun, eli siihen, ettei elinkeinoelämä tykkää EU:sta, kun se yrittää koko ajan keksiä elinkeinoelämälle ikäviä verottamisen kohteita. Jos ei olekaan helppoa olla EU, ei sillä kellekään niin väliä ole. Ei kukaan johtaja ole koskaan sanonut, että "EU, se olen minä". Lähimmäs pääsi suomalainen pääministeri, joka maansa EU-puheenjohtajakaudella lähetteli silloiselle seurustelukumppanilleen viestejä allekirjoituksella "Euroopan presidentti". EU:ta sopii kaikkien haukkua ja vastustaa mielin määrin, koska EU ei ole kukaan. Silti EU olemme me kaikki.