Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Yliluonnollista ei tarvita jumalauskoon

Lapsuudestani muistan, että vakavasti sairas sukulaiseni meni siskonsa mieliksi ihmeparantajan kokoukseen. Vähin äänin sieltä tultiin takaisin, ja sairas jatkoi sairastamistaan. Lähempänä ihmeparantumisia en ole ollut. Kokemani mystiikkakin on rajoittunut siihen, että olen hartaasti katsellut virtaavaa vettä, hohkaavaa hiillosta ja nukkuvaa lasta. Olen vierastanut yliluonnollisen käsitettä ja ollut myös hengellisissä asioissa korkean paikan kammoinen. Olisi outoa, että luonnonlait säätänyt taho joutuisi turvautumaan lakiensa vastaiseen toimintaan. Jumalauskoon ei tarvita yliluonnollisia kokemuksia. Sen sijaan olen vakuuttunut, että syvin todellisuus on selittämätön. Se ei mahdu ihmisymmärrykseen, ei tekoälylläkään terästettyyn. Nobelistikirjailija Gabriel García Márquezin sanoin: "Ainoa asia, minkä tiedän ilman vähintäkään epäilystä, on se, että todellisuus ei pääty tomaatin hintoihin." Yliluonnollisten kokemusten merkitystä uskon synnyttäjänä liioitellaan. Suurin osa uskonnollisista ihmistä ei ole vakuuttunut Jumalasta nimenomaan yliluonnollisten syiden, kuten ihmeiden tai ilmestysten perusteella. Ääri-ihmiset ovat oma tapauksensa, mutta ainakin minun elämänpiirissäni vierastetaan ihmekertomuksia. Niiden sijasta uskonnollinen vakuuttuneisuus näyttää perustuvan täysin arkisiin kokemuksiin. Pyhyyden tunne liittyy rakkauteen, lasten syntymään ja kasvamiseen, läheisten menettämiseen tai siihen, että ylipäänsä ihminen tuntee selviytyvänsä kaikista vaikeuksistaan huolimatta. Omassa elämäntarinassa nähdään Johdatusta sen sijaan, että sanottaisiin "sattuma", "kohtalo" tai "hyvä tuuri". En usko sitäkään, että Jumala olisi jonkinlainen olento, jonka olemassaoloa voisi verrata muihin olioihin. En voi ajatella, että maailmassa olisi ensinnäkin kiviä, puita, kissoja, taivaankappaleita, amerikkalaisia, ämpäreitä ja kuninkaita ja että niiden ohella tähän luetteloon kuuluisi Jumalaksi kutsuttava lisäolio. Jumalan olemassaolosta keskusteleminen on tykkänään muuta kuin pohtia maailmassa olevien olioiden lukumäärää. Liityn niihin uskonnonfilosofeihin, joiden mielestä Jumalan yhteydessä ei pidä lainkaan käyttää sanaa ”olemassaolo”. Tarvitaan jokin toinen sana, sillä Jumalan olemassaolo on kokonaan muuta kuin olioiden ja olentojen. Opetanko lapsillekin tällaisia? En tosiaan. He ansaitsevat oman kehitystasonsa mukaiset vastaukset. Jotakuta lapsenmielistä aikuistakin auttaa konkreettinen kuva. Maailmamme on täynnä ajattelun apuneuvoja. Jokainen maapallosta tehty tasokartta on surkea tulkinta, lähes väärennös, mutta siitä huolimatta sen avulla voi löytää perille. Kirjoittaja on rovasti.