Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Miten toimia, kun tekee mieli toisen herkkua – mitä jos kokeilisit kysymistä?

Vilkkaassa keskustelussa suostumuksen käsitteestä on kuultu käsittämättömiä puheenvuoroja. On väitetty, että suostumusta on vaikea varmistaa. On ehdoteltu lomakkeita ja äppsejä. Joillekin taisi jopa tulla yllätyksenä, että avioliitto ei ole tae loputtomasta suostumuksesta seksiin. Naiset eivät enää ole olleet sitten vuoden 1994 millään tavalla miehen vallan alla lainsäädännöllisesti. Kun avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisointiin, patriarkaatti murtui lainsäädännön tasolla lopullisesti. Kulttuurisesti patriarkaatissa riittää vielä murskattavaa. Suostumus ei ole ollenkaan elämälle vieras käsite. Jos se sitä jonkun mielestä on, kannattaa pysytellä kaukana kaikesta kanssa käymisestä muiden ihmisten kanssa. Olin taannoin katsomassa huikean hienoa House of Jaahas -dragshow’ta Kulttuuritalo Telakalla. Juontajana toiminut tamperelainen kulttuurivaikuttaja Javiera Marchant Aedo antoi oivan vinkin tavasta, jolla voi varmistaa toisen ihmisen suostumuksen asiassa kuin asiassa: ihan vaan kysyy ”saanko?” Toinen hyvä kysymys on ”haluatko?” Suostumus liittyy ihan kaikenlaiseen ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Otetaanpa helppo esimerkki. Olet ravintolassa illallisella, seuralainen on tilannut todella hyvännäköistä jälkiruokaa, jota sinun tekisi mieli maistaa. Mitä teet? Alatko sörkkiä toisen lautaselle omalla lusikalla vai kysytkö, saisitko maistaa? Kysymiseen liittyy tietysti aina se riski, että vastaus on kielteinen. Se voi totta kai harmittaa, jos et saakaan maistaa herkullista jälkiruokaa. Mutta voithan aina tilata oman annoksen tai kokata kotona jotain herkkua. Kun harjoittelee suostumuksen kysymistä ja vastauksen kuuntelemista kaikenlaisessa kanssakäymisessä, on helppo oppia kunnioittamaan myös toisten kehollista koskemattomuutta. Meillä jokaisella on erilaiset rajat. Itse olen halailijatyyppi ja muistan kyllä useita tilanteita, joissa olen halannut jotakuta ystävääni "väkisin". Olen huomannut, että toinen on vaivaantunut, mutta tehnyt sen silti. Nykyisin pyrin ottamaan muita paremmin huomioon. Joskus neuvottelu halaamisen sopivuudesta tapahtuu elekielellä ja joskus sanallisesti. Samaan tapaan intiimimmissäkin kanssakäymisessä voi neuvotella suostumuksesta monin eri tavoin. Jos on epävarma siitä, osaako tulkita toisen suostumusta eleistä, kannattaa käyttää sanoja. Jos ei osaa tulkita eleitä eikä sanoja, kannattaa varmaan sitten ihan vain pysytellä itsekseen. Kulttuurin on nyt aika muuttua sellaiseksi, jossa jokaisella on valta määritellä itse omat rajansa ja muiden tulee niitä kunnioittaa. Kirjoittaja on tutkija ja taiteilija.