Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Suomalaiset on aivopesty uskomaan, että Suomi on maailman paras maa – pian muut kirivät ohi

Suomalaiset ovat surkeita ottamaan vastaan kritiikkiä omasta kotimaastaan. Saamme syntymästämme asti kuulla, että on lottovoitto syntyä Suomeen, ja monessa mielessä näin onkin. Tällä viikolla on riemuittu kansainvälisestä vertailusta , jonka mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Aiemmin Suomi on rankattu maailman turvallisimmaksi ja vakaimmaksi. Meillä on myös vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta ja riippumattomin oikeuslaitos, koulutuksen ilmaisuudesta ja erinomaisuudesta puhumattakaan. Hurraa! Tähän välin juonipaljastus: Suomi ei ole täydellinen ja suomalainen tapa tehdä asioita ainoa oikea. Meidät on tehokkaasti aivopesty uskomaan, että Suomi on maailman paras maa. Usko on niin vahva, että Suomeen kohdistuva kritiikki yritetään kumota tai sitä ei oteta kuuleviin korviin. Se on ongelma, koska heikkouksien kieltäminen estää kehittymisen. Käynnistelin pari viikkoa sitten keskustelua siitä, olisiko Suomella jotakin opittavaa Kalifornian Piilaaksosta. Sain kimmokkeen Kauppalehden artikkelista , jonka mukaan Piilaakson suomalaisille start up -yrittäjille suomalaisuudesta on tullut anti-identiteetti, eli jotakin, josta halutaan erottautua. Tuoretta väitöskirjaa varten haastatellut yrittäjät kuvailivat Suomea nurkkakuntaiseksi ja kateelliseksi. Heidän mukaansa Suomen asenneilmapiiri on kielteinen ja vertaistukea sekä muiden auttamista liian vähän. Lisäksi uusiin ideoihin ja epäonnistumiseen suhtaudutaan nihkeästi. Vuoden Kaliforniassa asuneena allekirjoitan piilaaksolaisten ajatukset. Kalifornialaisten avoimuus uusille ajatuksille, ideoille ja ihmisille on suomalaisen näkökulmasta ylitsevuotavaista. Yritetään, erehdytään ja yritetään uudelleen. Innostutaan, innovoidaan ja verkostoidutaan. Kehotin ihmisiä pysähtymään hetkeksi ja miettimään, miten ilmiö näkyy heidän elämässään. Tekivätkö he niin? Eivät tietenkään. Argumentteja alettiin ampua alas. Puhuttiin siitä, että erilaisia yrityksiä ja ihmisiä on niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin, joten ei sovi yleistää. Keskusteltiin asian vierestä ja työelämästä ylipäätään. Leimattiin Suomea kritisoivat argumentit "Kalifornia-hypeksi". Oltiin ymmärtävinään, että kritiikkiä esittävän mielestä Suomi on kaikin tavoin Yhdysvaltoja alempiarvoinen maa, vaikka puhe oli yhdestä osa-alueesta. Kuten aina Kaliforniasta keskustellessa, päädyttiin jotenkin kummasti ilmiöön nimeltä small talk ja siihen, miten pinnallista moinen vieraiden ihmisten kanssa jutustelu on. Onko aitoutta sitten suomalainen tapa olla mitenkään huomioimatta vieraita ihmisiä ja kommunikoida vain tuttujen kanssa? Keskusteluyrityksen lopputulos: joukko loukkaantuneita suomalaisia ja yksi turhautunut paluumuuttaja. Suomalaisen on hankala hyväksyä sitä, että jokin toinen maa tai alue on kehujen arvoinen. Se tuntuu olevan Suomelta pois. Ilmiö on tuttu ulkomailla asuville, jotka joutuvat pohtimaan, miten paljon omasta elämästään ja kokemuksistaan koti-Suomeen kertovat. –Jos sanon jotakin positiivista Kaliforniasta, koen, että minun pitää sanoa jotakin hyvää myös Suomesta. Vaihtoehtoisesti pitää sanoa myös jotakin negatiivista Yhdysvalloista. Silloin suomalaiset pysyvät hyvällä tuulella, toteaa Kaliforniassa asuva ystäväni. Herätkää, suomalaiset! Jos tuudittaudumme omaan valheelliseen erinomaisuuteemme ja ummistamme silmämme siltä, missä voisimme kehittyä, muut kirivät ohi. Globaalissa kilpailussa se ei ole kestävä strategia. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja, joka palasi viime kesänä takaisin Suomeen asuttuaan vuoden Los Angelesissa.