Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Historiallinen laiskanläksy, josta ei opita mitään – vaikea käsittää, miksi niin monet venäläiset alistuvat tähän

Venäjällä koetaan parin viikon sisällä kaksi historiallista päivää. Toinen liittyy menneisyyteen, toinen tulevaisuuteen. Maaliskuun alussa tuli kuluneeksi 65 vuotta Neuvostoliittoa kovin ottein johtaneen Josif Stalinin kuolemasta. Ensi sunnuntaina neuvostovaltion raunioille syntynyt Venäjä valitsee Vladimir Putinin neljännen kerran presidentiksi. Näennäisesti näillä kahdella asialla ei ole mitään yhteyttä. Stalinin Neuvostoliitto oli yhden puolueen ja yhden miehen hallitsema diktatuuri, kun taas Putinin Venäjä teeskentelee olevansa demokratia. Tietynlainen jatkumo näiden kahden tapahtuman välillä kuitenkin on. Vaikka Venäjän hallinto ja siihen liittyvät keinot poikkeavat Stalinin ajoista, myös nykymeno muistuttaa yhä enemmän yhden miehen show'ta. Viime aikoina on julkaistu useita Neuvostoliiton ja Venäjän historiaan pureutuvia kriittisiä kirjoja. Jo kirjojen nimet ovat paljon puhuvia. Malliesimerkkejä ovat unkarilais-brittiläisen Victor Sebestyenin kirjoittama neuvostovaltion perustajan Vladimir Iljitsh Leninin elämänkerta ja venäläis-amerikkalaisen Masha Gessenin analyysi poliittisesta kehityksestä Neuvostoliiton jälkeen. Sebestyenin kirjan nimi on Lenin – The Man, the Dictator, and the Master of Terror (Lenin – mies, diktaattori ja terrorin mestari). Gessenin otsikko on yhtä lohduton: The Future is History – How Totalitarianism Reclaimed Russia (Tulevaisuus on historiaa – Kuinka totalitarismi valtasi uudelleen Venäjän). Amerikkalainen historioitsija Stephen Kotkin kuvaa massiivisen Stalin-elämänkerran toisessa osassa diktaattorin hirmuvallan verisintä kautta otsikolla Stalin – Waiting for Hitler 1928–1941 (Stalin – Hitleriä odotellessa 1928–1941). Sama ajanjakso on keskeisessä osassa myös amerikkalaisen historioitsijan Yuri Slezkinen kuvauksessa neuvostokirjailija Juri Trifonovin tunnetuksi tekemästä talosta rantakadulla, joka oli neuvostoeliitin asuinpaikka Kremlin kupeessa. Slezkinen kirjan nimi on The House of Government – A Saga of the Russian Revolution (Hallitustalo – Venäjän vallankumouksen tarina). Kirjat antavat masentavan kuvan Venäjän kehityksestä. Lenin-kirja kumoaa sosialismia haikailevien elättelemän myytin, että jos Lenin olisi elänyt pitempään, Stalinin hirmuvalta olisi ehkä vältetty. Todellisuudessa Lenin laski perustan Stalinin terrorille. Sekä Kotkin että Slezkine kuvaavat kylmäävästi, millaista elämä – ja kuolema – Stalinin aikana oli ja kuinka eliitin jäsenet saivat koko ajan pelätä, koska noutaja tulee. Aitoa liberaalia demokratiaa ei Venäjällä ole koskaan ollut. Silti on vaikeaa ymmärtää, miksi niin monet venäläiset alistuvat totalitarismin uuteen nousuun. Eivätkö he ole oppineet menneestä mitään?