Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Jäätyneissä konflikteissakin rauha on pakko tehdä joskus – mikä olisi Suomen osuus sen turvaamisessa Itä-Ukrainassa?

Itä-Ukrainassa käydään neljättä vuotta sotaa, jossa on kuollut jo yli 10 000 ihmistä. Venäjän tukemien separatistien ja Ukrainan välinen sota on muuttunut jäätyneeksi konfliktiksi, mikä tuntuu sopivan Venäjän johdolle hyvin. Jäätyneessä konfliktissa parhaillaan raivoavasta sodasta tehdään puheissa ja diplomatiassa uusi normaali, ja konfliktin ratkaisuyritykset jäävät tarkoituksella pelkäksi teatteriksi. Syyskuussa 2014 ja helmikuussa 2015 solmitut Minskin tulitaukosopimukset eivät ole vaikuttaneet sotimiseen Itä-Ukrainassa käytännössä mitenkään. Venäjä myös väittää yhä Ukrainaan kuuluneen Krimin liittyneen vapaaehtoisesti Venäjään, vaikka Venäjä valtasi niemimaan keväällä 2014 tunnuksettomilla joukoillaan. Ukraina oli esillä viikonloppuna pidetyssä Münchenin turvallisuuskonferenssissa, vaikka päähuomion siellä varastivatkin Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ja Iranin ulkoministeri Javad Zarif toistensa syyttelyllä. Esille nousi mahdollinen rauhanturvaoperaatio Itä-Ukrainassa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi Helsingin Sanomille , että Ukrainan kriisi on Suomelle akuutein kriisi. Niinistö korosti, että Ukrainan sota ei ole mikään uusi normaali, vaan sota Euroopassa ja siitä pääseminen on ensisijaista. Niinistön mukaan Suomi olisi valmis osallistumaan joukoilla laajaan kansainväliseen rauhanturvaoperaatioon Itä-Ukrainassa, mikäli sellainen saataisiin aikaan. Myös Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist kertoi Ruotsin olevan valmis osallistumaan operaatioon. Rauhanturvaaminen on hyvä ajatus, mutta sitä varten pitää sodan osapuolilla olla aito tahto päästä rauhaan. Sitä Venäjä ei ole toistaiseksi osoittanut. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov syyttää maansa aiheuttamista ongelmista jatkuvasti muita maita ja liittoutumia. Parempi kuitenkin on, että puhetta rauhanneuvotteluista ja sodan lopettamisesta jatketaan, vaikka se näyttäisikin teatterilta. Puheista on hyötyä sitten, kun rauhaa todella lähdetään rakentamaan. Silloin tarvitaan myös rauhanturvajoukkoja, joihin Suomikin voisi osallistua. Venäjän tahto Ukrainan sodan lopettamiseen kasvaa todennäköisesti vasta silloin, kun venäläissotilaita alkaa kaatua Itä-Ukrainassa Venäjän johdon sisäpoliittiselle sietokyvylle liikaa. Tästäkään ei ole takeita. Syyriassa kuoli 7. helmikuuta kymmeniä venäläissotilaita. Kuolleet olivat venäläisen yksityisen sotilasalan yhtiön, Wagnerin, palkkasotilaita. He hyökkäsivät yhdessä Syyrian hallitusta tukevien joukkojen kanssa Conecon öljy- ja kaasukentälle, jota Yhdysvaltojen tukemat Syyrian demokraattiset joukot pitivät hallussaan. Yhdysvallat vastasi hyökkäykseen ilmaiskuilla ja tykistöllä. Tästä seurasi hyökkääjille arviolta yli sata kaatunutta. Venäjän johto on pysytellyt hiljaa venäläisten palkkasotilaiden kuolemista Syyriassa. Samalla tavoin Venäjän johto nimittää Itä-Ukrainassa taistelevia venäläissotilaita vapaaehtoisiksi eikä näkyvämmin vielä voivottele siellä kaatuneista venäläisistä. Jäädytetyissä konflikteissakin rauha on pakko vielä joskus tehdä. Sota syö resursseja ja käy lopulta liian kalliiksi mille taloudelle tahansa, ja varsinkin öljyn hinnan kehitystä seuraavalle Venäjän taloudelle. Siksi puhetta rauhasta ja rauhanturvajoukoista kannattaa jatkaa ja tutkia tarkoin, mitä Suomen osallistuminen joskus eteen tulevaan Itä-Ukrainan rauhanturvaoperaatioon käytännössä vaatisi.