Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tulinen, torainen ja tuskaisen tosi kertomus Trump-kumouksesta, jonka uhriksi voi joutua myös Trump

Kirja on aina kirja, vaikka niin moni nykyään vannoo päätelaitteilta luettavien e-kirjojen nimiin. Päätinkin, että alkuvuoden globaali kirjatapaus, Valkoisen talon salaisuuksia paljastava Fire and Fury , piti saada ostetuksi ihan käsin kosketeltavana paperiversiona. Lopulta piti käydä Yhdysvaltain-työmatkalla viidessä kaupassa ennen kuin tärppäsi. Michael Wolffin kirja löytyi idyllisessä Seasiden kaupungissa pienestä puodista siinä vaiheessa, kun koneista oli saatu ulos yhdestoista painos. Sensaatiosuosiosta on muuten kerännyt osansa myös muuan Randall Hansen , joka noin vuosikymmen sitten julkaisi sotahistoriallisen tietoteoksen Fire and Fury -nimellä. Yksi jos toinenkin asiakas on erehdyksessä tilannut netissä itselleen sen hakiessaan Donald Trumpista kertovaa uutuutta. Nyt olen kahlannut "oikean" kirjan läpi, enkä oikein osaa päättää, olenko siitä enemmän pettynyt vai masentunut. Miksi masentunut? Siksi, että kirja antaa Washingtonin nykymenosta vielä kaoottisemman kuvan kuin monet tähänastiset journalistiset raportit. Jotenkin olisi toivonut, että edes osa Wolffin kertomuksista olisi pystytty kumoamaan. On tyydytty lähinnä muistuttamaan siitä, että kirjoittajan vilpittömyys on pyritty joissain aiemmissa yhteyksissä kyseenalaistamaan. Pakko siis uskoa, että kuvaus "Valkoisen talon sisältä" (kirjan alaotsikko on Inside the Trump White House ) pitää ei vain pääosin vaan käytännössä kokonaan paikkansa. Ja kuvaus kertoo pienen lapsen tavoin tempoilevasta päähenkilöstä, jota ympäröi keskenään kahnaava joukko lähes yhtä lahjattomia hännystelijöitä. Miksi sitten pettynyt? Muun muassa siksi, että Fire and Fury oikeastaan kertoo enemmän Steve Bannonista kuin Trumpista. Bannon, jonka karikatyyrihahmo esimerkiksi hulvattomissa Saturday Night Live -sketseissä on puettu Star Warsin arkkipahiksen Darth Vaderin asuun, oli aluksi Trumpin päästrategi mutta poistui Valkoisen talon palkkalistoilta elokuussa 2017. Silloin hän palasi aiempaan työpaikkaansa, amerikkalaisen uusoikeiston äänitorveen eli Breitbart-uutiskonserniin. Sittemmin hän on saanut lähteä sieltäkin. Kaikesta päätellen Bannon on myös ollut Wolffin tärkein lähde, vaikka hänkin saa osansa kirjan lukuisista paljastavista luonnekuvauksista. Aivan kirjan lopussa toki ilmenee jonkinlainen perustelu erikoiselle päähenkilövalinnalle. Eli tähän väliin spoiler alert . Aion paljastaa kirjan juonen viimeisen käänteen: Wolff näyttää uskovan, että Bannon aikoo viedä trumpilaisen vallankumouksensa niin sanotusti loppuun asti. Eikä siihen parin vuoden kuluttua enää tarvita Trumpia. Eniten kirjaa lukiessani petyin kuitenkin Tony Blairiin . Kirja nimittäin kertoo Britannian entisen pääministerin varoittaneen Valkoisen talon väkeä siitä, että brittien tiedusteluorganisaatiot seurasivat Trumpin kampanjan tekemisiä marraskuun 2016 vaalien alla. Blair on itse kiistänyt väitteet. Hän on siis niitä harvoja, jotka ovat leimanneet Wolffin tietoja pötyjutuiksi. Toisaalta hän myöntää tavanneensa Lähi-idän sovitteluretkiensä yhteydessä Trumpin vävyn Jared Kushnerin . Blair näki aikoinaan paljon vaivaa ollakseen George W. Bushin mieliksi. Siksi epäilys jää kalvamaan nytkin. Vielä yksi henkilö, jota melkeinpä säälin: Ilkka Rekiaro . Hän kääntää kirjan, jonka on kevään mittaan määrä ilmestyä suomennettuna ja Tammen kustantamana kauppoihin meilläkin. Wolffin kieli taas on yhtä aikaa tabloidimaista ja mutkikasta. Se menettää väkisin osan vetävyydestään kielen vaihtuessa. Sille suomentaja ei mahda mitään, että Fire and Fury vanhenee väkisin käsiin. Trumpin hallinnossa kun uusi skandaali vie aina huomion edelliseltä. Ilmeisesti ihan tarkoituksella. Kirjoittaja on Aamulehden…artikkelitoimituksen päällikkö.