Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Oppia vaalit kaikki – eikä kalakeitto parane lämmittäen

Presidentin viran tarpeellisuutta Suomessa on perusteltu esimerkiksi sillä, että se sitouttaa kansalaiset lujimmin maamme poliittiseen järjestelmään, koska äänestysprosentti on presidentinvaaleissa korkein. Perustelu on murenemassa. Äänestysaktiivisuus on laskenut koko ajan ja oli äskeisissä vaaleissa enää noin 70 prosenttia. Kun lähes kolmannes kansalaisista jättää jopa presidentinvaaleissa äänestämättä, on entistä tärkeämpää, että Suomessakin siirrytään äänestysvelvollisuuteen, kuten on jo tehty noin 30 valtiossa lähes ongelmitta. Aihetta sivuaa myös sähköinen äänestäminen, vaikkei se olekaan ratkaisu äänestämättömyyteen. On valitettavaa, että oikeusministeriön asettama työryhmä päätyi hyvin kielteiseen kantaan sähköisestä äänestämisestä. Todellisista ongelmista huolimatta sähköistä äänestämistä tulisi edistää ja kokeilla alkuun pienissä vaalipiireissä kuten Ahvenanmaalla ja Lapissa, sillä nettiäänestäminen on tulevaisuutta. Vaikka kansalaiset yllättivät kielteisesti alhaisella osanotollaan, niin toisaalta he yllättivät myönteisesti käymällä presidentinvaaleja, eivätkä harhautuneet äänestämään esimerkiksi aktiivimallista, johon jotkut ehdokkaat heitä houkuttelivat. Kun presidentin valtaoikeuksia on aivan oikein kavennettu, on alettu puhua presidentistä arvojohtajana. Tämä on vähintäänkin kummallista. Eivät Urho Kekkonen tai Mauno Koivistokaan olleet mitään arvojohtajia, niin vahvoja presidenttejä kuin olivatkin. Presidentin ja arkkipiispan roolit tulee pitää erillään. Puolueet saivat äskeisissä vaaleissa vahvan laiskanläksyn kuudeksi vuodeksi: puolueen ei ole pakko asettaa omaa ehdokasta, jos sopivaa henkilöä ei ole, eikä presidentinvaalin tarkoitus ole esitellä itselle tai puolueelle tärkeitä asioita vaan valita presidentti. Kuinkahan useasti puoluekenraalit voivat vielä patistella militanttejaan kärvistelemään räntäsateessa vaalikoppien ääreen jo etukäteen toivottomiksi tiedetyissä vaaleissa. Vasemmistoehdokkaiden suuri heikkous oli, että he väheksyivät perinteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitystä. Mikä rooli ilmastonmuutoksella, terrorismilla tai syrjäytymisellä on ollut esimerkiksi Itä-Ukrainan tai Krimin kriiseissä? Kun Paavo Väyrysestä ei ollut enää uhkaa, Pekka Haavisto -ilmiö koki kalakeiton kohtalon: ei parane lämmitettäessä. Saman kohtalon koki aikaisemmin Elisabeth Rehn -ilmiö. Kuuden vuoden päästä nähdään tuskin ketään tämänkertaisista ehdokkaista. Väyrysestä en tosin mene takuuseen. Useimmille käynee kuin nollapistettä euroviisuissa saaneille artisteille: keikkaa ei enää pukkaa entiseen malliin. Kirjoittaja on valtio-opin dosentti.