Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Vehkeily on ennenkin ollut maan tapa

Yksi arkistoitu muistilappunen paljastaa karun totuuden Suomen lähihistoriasta. Lappusen kirjoitti Neuvostoliiton pitkäaikainen johtaja Leonid Brezhnev 28. maaliskuuta 1964, jolloin hän ei aivan vielä ollut valtansa korkeimmalla huipulla. "Kekkonen pyytää kaatamaan Sukselaisen", merkitsi muistiin Brezhnev. Lyhyt viesti löytyi Moskovan arkistojen avautuessa tutkijoille. Muistilappusen Kekkonen oli tietenkin Urho Kekkonen , joka silloin oli toista kauttaan Suomen tasavallan presidenttinä. Sukselainen oli V.J. Sukselainen , Suomen johtavia poliitikkoja ja Kekkosen oman taustapuolueen maalaisliitto-keskustan puheenjohtaja. Pian Sukselainen joutui Moskovan johdon virallisen lehden Pravdan tulilinjalle. Pravdan mukaan Sukselainen oli ystävänä epäluotettava. Todisteena oli, että Sukselainen oli tavannut neuvostovaltaa paenneita virolaisia Ruotsissa ja New Yorkissa. Mitä teki Kekkonen? Hän rauhoitteli puheissaan Sukselais-kohua. Mutta samalla hän piti kulissien takana huolen tahtonsa toteutumisesta. Sukselainen syrjäytettiin puoluejohtajan paikalta puoluekokouksessa kesällä 1964. Pyhitetyn opin mukaan Kekkonen ajoi kaikissa toimissaan Suomen etua. Mutta ainakin vanhan puoluetoverinsa Sukselaisen Kekkonen pysäytti henkilökohtaisista valtapoliittisista syistään keinoja kaihtamatta. Kekkonen piti Sukselaista kilpailijanaan. Hän eliminoi kilpailijansa vehkeilemällä vieraan valtion kanssa. Juuri sitä oli suomettuminen kauheimmillaan: sisäpoliittisten vastustajien nujertamista vieraan valtion eli Neuvostoliiton avulla. Arkistoista paljastuvat totuudet eivät tietenkään koskaan käännä vannoutuneiden Kekkos-uskovaisten päätä mihinkään suuntaan. Kekkonen pysyy aina suomalaisten valtiomiesten ihailtuna huippuna. Kekkosen aikana maan tavaksi tullut maan asioiden hoitaminen vieraan valtion luvalla on jämähtänyt valtioviisauden esikuvaksi. Eräs suora linkki tähän päivään on Paavo Väyrynen , joka pitää itseään Kekkosen opetuslapsena ja suuren mestarinsa työn jatkajana. Väyrynen onkin kiitollisuudenvelassa Kekkosen muovaamalle maan tavalle. Maan tavan vuoksi Väyrynen säästyi syytteeltä ja tuomiolta jo vuonna 1981. Ulkoministeri Väyrynen sai vain moitteen varomattomuudesta jäätyään kiinni yrityksestä vehkeillä Moskovan kanssa presidentinvaalissa. Jekkuileva historia järjestää nyt historiallista roolia janonneelle Paavo Väyryselle historiaan jäävän roolin oman puolueensa tuhoajana. Kun Väyrynen ei voi nousta keskustan johtoon, hän jatkaa kansalaispuolueineen eduskuntavaaleihin vieden äänestäjiä keskustalta. Väyrysellä on mahdollisuudet suistaa vanha emopuolueensa vallan huipulta välisarjaan, mitä monet poliittiset kilpailijat tietysti toivovatkin. Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja.