Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Äidit käyttävät isille kuuluvat perhevapaat, eikä loppua näy

Vuosia odotettu ja vatvottu perhevapaauudistus ei mitä ilmeisimmin vieläkään toteudu (SK 10.2.) . Selitykset ovat uskomattomia: hallituspuolueista muodostettu työryhmä on ilmeisesti yrittänyt viedä uudistusta eteenpäin siten, että juuri mikään ei muutu. Mikään euromääräinen ei saisi missään heilahtaa, ja esimerkiksi sinisten ja keskustan vaalimasta kotihoidontuesta ei haluta tinkiä, vaikka juuri se on nykyisen mallin pahin kotiäitiloukku. Kaiken tämän säädön keskellä on taas kerran päässyt unohtumaan tavoite: tasa-arvo. Molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen oikeus perhevapaisiin ja aikaan lapsen kanssa. Myös yhteiskunta hyötyy, kun tasa-arvovaikutus valuu työmarkkinoille. Sitkeimmät änkyrät perhevapaauudistuksen tiellä jaksavat aina jankuttaa valinnanvapaudesta. Perheiden pitäisi itse saada valita, kumpi vanhemmista jää lasten kanssa kotiin, koska toisella voi olla vaikkapa isompi palkka tai tärkeämpi työ. Toinen voi olla jopa työtön. Tässä inttämisessä vain aktiivisesti unohdetaan se, että kyse ei silloin ole valinnanvapaudesta, koska työelämässä heikommin pärjäävä on lähes aina perheen äiti. Naisten heikompi työmarkkina-asema taas ei ole valinta, vaan osittain seurausta juuri perhevapaiden epätasaisesta jakautumisesta. Naiset työllistyvät huonommin ja saavat vähemmän palkkaa muun muassa siksi, että he ovat usein jopa vuosia pois työmarkkinoilta. Tämä epätasa-arvo ei korjaannu koskaan, jos perhevapaita ei jaeta tasapuolisemmin. Lisäksi valinnanvapaudesta unohdetaan edelleen isien vapaus valita. Niin kauan kuin isän jääminen kotiin lasten kanssa on poikkeus säännöstä, isät eivät voi ilman ulkopuolista painetta vapaasti valita. Räikeä epätasa-arvo ei korjaannu pyytämällä tai varovaisesti porkkanalla houkuttelemalla. Esimerkiksi nykyisten isyysvapaiden määrä lähti roimaan kasvuun vasta kun isälle korvamerkittiin osuus vapaista. Tällä pienellä isäkiintiöllä tasa-arvoon asti ei silti tulla koskaan pääsemään. Perhevapaiden radikaali uudistaminen tasa-arvoisempaan suuntaan on välttämätöntä, ja se olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Ja jos kaikki radikaali nähdään poliittisena itsemurhana, etuusmuutoksia on ennenkin ajettu sisään siirtymäajalla, jolloin muutokset tulevat perheiden arkeen vaiheittain. Maaliin ei vain päästä koskaan, jos päätöksentekijät eivät kykene päättämään edes liikkeellelähdöstä. Pääkirjoitus on julkaistu alun perin Satakunnan Kansassa. Satakunnan kansa on Aamulehden kumppanilehti. Niin kauan kuin isän jääminen kotiin lasten kanssa on poikkeus säännöstä, isät eivät voi vapaasti valita.