Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Call Me By Your Name on sivistynyt kulttuurielokuva, jossa katseilta kätkeytyvä rakkaus kukoistaa antaen elämälle merkityksen

Alussa kuvissa vilistävät antiikin patsaat alustavat aihetta. Muinaisuus antiikin Kreikan muodossa antaa tukeaan rakastavaisille, kahdelle miehelle. Oscar-ehdokkuuksia saanut Call Me By Your Name on André Acimanin romaaniin perustuva, James Ivoryn kirjoittama kulttuurielokuva, joka sijoittuu Pohjois-Italiaan. Tarina ja teema avautuvat verkkaisen romanssin tahtiin. Elio ( Timothée Chalamet ) on amerikkalais-italialainen nuori mies, antiikin Kreikan ja Rooman kulttuureihin perehtyneen arkeologian professorin ja tämän kielenkääntäjävaimon poika, joka lukee ja harrastaa klassista musiikkia. Hän on turvassa kulttuurissa, joka on sekä vanhaa että yhä elävää. 1600-luvulla rakennettu ylellinen villa on vuorattu historialla ja taiteella. Sitten taloon tulee vieras mies. Hän on professorin assistentti ( Armie Hammer ), häikäisevä sekä ulkonäöltään että älyltään. Elio pääsee vähitellen intohimojen ja halujen lähteille. Kaunis elokuva Kasvukertomus onkin oikeastaan tarina siitä, kuinka kehollisuus koskettaa kulttuuria ja kulttuuri palauttaa kosketuksen. Ihminen kasvaa kokonaiseksi fyysisen ja henkisen, aistillisen ja kulttuurisen syleilyssä. Korkeakulttuurikin saa uutta verta elävistä ihmisistä. Call Me By Your Name on kaunis elokuva, jossa kahden ihmisen epäröivä lähentyminen Italian Rivieralla tuntuu nousevan suoraan ympäristöstä. Kohtaaminen ja kosketus määrittävät heidän loppuelämäänsä. Paratiisi löytyy, paratiisi kadotetaan, mutta se on silti jossain, muistoissa. Elokuvassa vaihdetaan sujuvasti puheenaiheita klassisen filologian kysymyksistä Bachin klaveerimusiikin tulkintoihin ja antiikin historian ja esineistön arvoituksiin. Kerrankin korkeakulttuuri ja sivistys eivät rappioksi merkittyjä. Länsimainen perintö elää ihmisissä eikä vain ulkoisissa puitteissa. Aistillinen lähestyminen raastaa tässä ja nyt. Yhdistelmä on luonteva ja satuttavakin. Ohjaaja uskaltaa Ainoastaan italialainen ohjaaja uskaltaa kuvata italialaiset ylivilkkaina temperamenttisähikäisinä, joiden kanssa samassa seurueessa istuvat amerikkalaiset jäävät statisteiksi miettimään syvempiä ihmisyyden asioita. Italialainen joutuu jopa toteamaan, että vaikka joku on amerikkalainen, se ei tarkoita tyhmää. Päähenkilöt ovat juutalaisia, ja tapahtumat sijoittuvat 1980-luvulle. Kumpikaan seikka ei ylikorostu. Nyt ei tehdä identiteettipolitiikkaa eikä retro-keimailua. Indie-nero Sufjan Stevensin kappaleita kuullaan romanttisen pysäyttävissä hetkissä. Ne ovat ajattomuuden kosketusta etenevän tarinan keskellä. Seksuaalinen draamakaan ei ole ilmeistä politiikkaa. Pojalla on myös tyttöystävä. Asioita ei lyödä halvalla lukkoon eikä ihmisiä pelkistetä aatenukeiksi. Lopussa asioita käännellään. Isän puhe pojalle tekee rakkaudesta sukupolvien mukana kulkevan saavutusten tai menetysten ketjun. Paras rakkaus yleensä pääsee pakoon. Havainnon seurauksena särkyy jopa neljännen seinän illuusio. ★★★★★ Ohjaus: Luca Guadagnino. Pääosissa: Armie Hammer, Timothée Chalamet, Michael Stuhlbarg. Amira Casar. Kesto: 2 h 12 min. Ikäraja: K12. Ensi-ilta: Plevna pe 17.40, la 14.45, su–ma 17.30, ti–to 17. Niagara pe 16, la 20, ti 18.15, to 14.