Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Miksi koirat tuijottavat meitä? Koira lukee omistajaansa ja on sekä tyhmempi että älykkäämpi kuin luulemme

Pyysimme Aamulehdessä 12 ihmistä kertomaan, mitä he haluaisivat kysyä koiraltaan, jos heillä olisi yhteinen kieli. Jos se suinkin olisi mahdollista, tekisin jatkojutun, jossa koirat saisivat vastata. Nyt voin vain yrittää sanoa jotain sen perusteella, mitä koirista on viime vuosikymmeninä opittu. Se on tosin aika paljon se. Yksi suosikkikysymyksistäni oli se, että mitä koira mahtaa miettiä, kun se istuu ja tuijottaa ihmistä. Olen usein miettinyt sitä itsekin. Miksi koirat tuntuvat katselevan meitä ihmisiä niin mielellään? Eläinten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin perehtynyt tutkija John Bradshaw kirjoittaa kirjassaan "Koiruus", kuinka tutkimus on osoittanut, että koira on sekä älykkäämpi että tyhmempi kuin olemme luulleet. "Niillä on esimerkiksi käsittämätön kyky arvata aikeemme, koska ne osaavat niin äärettömän tarkkaan lukea ruumiinkieltämme. Mutta ne ovat myös hetken vankeja, sillä ne eivät osaa projisoida tekojaan ajassa eteen eikä taakse päin", Bradshaw kirjoittaa. Mietipä, suhtautuuko koirasi sinuun eri tavalla, kun olet huonolla tai hyvällä tuulella, kiireinen tai rento? Todennäköisesti kyllä, vaikka et kohdistaisi tunteitasi mitenkään koiraan. Ne tietävät, koska ne lukevat meitä paljon tarkemmin kuin ymmärrämme. Me luulemme kommunikoivamme sanoilla, mutta koiralle puhumme ilmeillä, eleillä, olemuksella ja epäilemättä myös kokonaisella universumilla erilaisia hajuja, joista meillä ei itsellämme ole.. no, mitään hajua. Sen sijaan koirat eivät kadu menneitä, suunnittele tulevia eivätkä pysty miettimään sitä, mitä joku toinen mahtaa ajatella. Ja ei, ne eivät mieti, miten tehokkaimmin käydä hermoillesi. Sen sijaan koirasi voi olla oppinut, että tietynlainen tiivis tuijotus oikeaan aikaan päivästä voi saada sinut ylös sohvalta ja lenkille tai tietynlainen kaipaava katse pöydän vieressä voi saada sinut ymmärtämään, että myös voileivänteosta on maksettava verot. Se liittyy oppimiseen. Koirat ovat näppäriä oppimaan - ja joskus vähän häiritsevän näppäriä myös opettamaan meille ihmisille erilaisia käyttäytymismalleja. Sen siitä saa, kun viettää ainakin nyt yli 15 000 vuotta jonkun seurassa. (Vielä ei tarkkaan osata sanoa, milloin yhteinen matkamme todella alkoi, mutta noin 15 000 vuoden takaa on jo kiistattomia todisteita kesyistä koirista.) Toinen kysymys, joka koiran kanssa eläessä mietityttää ja joka myös muutamalle haastateltavalleni tuli ensimmäisenä mieleen on se, onko koira onnellinen ja minkä asioiden tekemisestä se nauttii eniten. Mitä koira pyytäisi meitä muuttamaan arjessaan, jos voisi? Tässä koiran näkökulmaa avannee parhaiten se, mikä koiralle on niin sanotusti lajityypillistä käyttäytymistä. Siinä missä maailma ihmiselle on kuvia, koska me olemme visuaalisia otuksia, on maailma koiralle hajuja. Toki koirat myös kuulevat paljon paremmin kuin me ihmiset. Jos koira voisi, se kenties pyytäisi, että saisi haistella enemmän. Että joskus koira saisi päättää ja kuljettaisiin sinne, missä ovat parhaat hajut, eikä vain sitä reittiä, jonka ihminen on jo ennen lähtöä suunnitellut. Vapautta koirat myös varmaan pyytäisivät enemmän. Ne kertoisivat nauttivansa, kun saavat esimerkiksi juosta, leikkiä, kaivaa kuoppia, etsiä syötävää muualtakin kuin ruokakupista ja tavata lajikumppaneita. Epäilemättä ne kertoisivat nauttivansa seurastamme ja uskon, että koirat pyytäisivät meiltä ennen kaikkea sitä, että olisimme enemmän niiden kanssa. Että ne saisivat useammin tulla mukaan sinne, minne me menemme. Vielä ei niin kauan sitten teimme koirien kanssa töitä yhdessä. Sitten - evoluution näkökulmasta yhdessä silmänräpäyksessä - koiran työksi jäi lähinnä pitää meille ihmisille seuraa. Ainoa vain, että nyt monilla meistä ei ole enää oikein aikaa olla koiran seurassa. Koirat takuulla toivoisivat, että emme jättäisi niitä niin usein ja niin pitkiksi ajoiksi yksin, sillä koira on sosiaalinen eläin. Yksi koiran viehättäviä puolia on se, että se kaipaa meitä kun olemme poissa ja iloitsee kun palaamme. Meidän pitäisi muistaa, että siitä seuraa vastuu pyrkiä pitämään koiran yksinoloajat kohtuuden rajoissa. Koirat varmaan pyytäisivät myös, että yrittäisimme löytää itsestämme leikkimisen ja yhdessä olemisen ilon, joka kaiken suorittamisen keskellä helposti hukkuu. Eppa-koiran nuori isäntä Ilmari totesi haastattelussani uskovansa, että Eppa tykkää kaikkein eniten juuri leikkiä yhdessä. Arvaa mitä, Ilmari? Niin minäkin luulen. Kirjoittaja on koiriin perehtynyt toimittaja ja koira-alan yrittäjä.