Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Muistatko vielä nämä Linnan juhlien upeimmat asukokonaisuudet? – Tässä muotiammattilaisten kymmenen suosikkia

Aamulehden Linnan juhlien muotikommentaattorit Niko Luostarinen ja Joni Justander kertovat, mitkä pukukokonaisuudet hurmasivat muotiasiantuntijat viime vuosien juhlissa ja mistä syistä. Tässä kymmenen pukua ja yksityiskohtaa, jotka nousivat viime vuosilta esiin ylitse muiden. Niko Luostarinen: Koodauslähettiläs Henrietta Kekäläisen kokonaisuudessa on kansainvälistä glamouria. Vivienne Westwoodin suunnittelemassa puvussa on metallin hohtoa ja bling blingiä täydellisessä mittasuhteessa. Vyötärö korostuu kauniisti, puku istuu täydellisesti ja yksityiskohdat eli kengät ja kaulakoru ovat sopivan kokoiset ja oikealla tavalla tyylikkään neutraalit näin voimakkaan puvun rinnalla. Näin avaran kaula-aukon rinnalle moni haluaisi laittaa vielä ison kaulakorun, koska tilaa jää niin paljon. Tässä on uskallettu antaa tilaa iholle ja puvulle. Kokonaisuus on täysi kymppi! Joni Justander: Puvussa tapahtuu paljon, joten hiuksiin on jätetty rauhallisuutta. Kampauksen painopiste on hienosti rakennettu alas niin, että avonaisen puvun yläosan ja hiusten väliin ei jää liikaa tyhjää tilaa. Kampaus itse on tyylikäs, alas sidottu niskanuttura ja suunniteltu niin, että korvat näkyvät kauniisti. Luostarinen: Duudsonien kantamissa puvuissa näkyy rohkeus poiketa siitä normista, johon on totuttu. Heillä on yllään omien sukujuurtensa ylpeyttä hehkuvat puvut, jotka tuovat esiin myös Duudsonien omaa persoonaa. Kaikilla neljällä on yllään samankaltainen puku, joissa jokaisessa on kuitenkin toisistaan poikkeavat yksityiskohdat. Viralliset tapakouluttajat saattavat inhota sitä, että tällaisissa tilaisuuksissa annetaan tietyille ihmisille taiteilijan vapaus poiketa totutusta, mutta näissä kansallispuvuissa normin rikkominen onnistuu loistavasti. Justander: Jarppi Leppälällä on kuvassa nähtävissä hieman wet lookia eli taaksepäin vedettyä pitkää hiusta. Miehille suodaan myös pukuillassa naisia helpommin avoimeksi jätetty pitkä hius ja esimerkiksi puolipitkä tukka saakin olla kokonaan auki. Erityisesti kengät ja solmukkeet säväyttävät ja tekevät puvuista kokonaisuuksia. Luostarinen: Katri Helenan vuoden 1993 kokonaisuus on pakko nostaa esiin sen onnistumisen ansiosta. Kampaus ja puvun väri henkivät aikaansa. Puvun selkeät, pelkistetyt ja ajattoman tyylikkäät linjat ja niiden lisukkeena olevat sulkahihansuut korostavat hienosti toinen toistaan. Tämä kokonaisuus toimisi sujuvasti vaikka tämän päivän juhlissa. Justander: Katri Helenan hiuksissa näkyy selkeys ja kantajalleen sopiva malli. Tyylikkäästi föönatuilla hiuksilla ei koskaan voi mennä pieleen. Kampaus on kauniisti sopusuhdassa ja harmoniassa kasvojen ja puvun kanssa. Erittäin onnistunut kokonaisuus. Luostarinen: Sofia Vikman on kuin kreikkalainen jumalatar tässä veistoksellisessa, upeasti leikatussa puvussa. Puvusta löytyy yllätyksellisiä linjoja, kuten takana olevat leikkaukset sekä korumainen yksityiskohta vyötäröllä. Näyttävä kokonaisuus, jonka pienissä yksityiskohdissa ei olla sorruttu liiallisuuksiin, vaan ne korostavat kokonaisuutta. Korut on jätetty vähemmälle, koska puku on niin voimakas. Esimerkiksi kaulakoru olisi ollut ehdottomasti liikaa ja tässä on saatu klassinen ja tyylikäs ratkaisu aikaan. Justander: Puvun valkoisen värin kylmä sävy korostaa hyvin Vikmanin ihon lämpöä. Latvasta auki oleva, mutta hillitty kampaus antaa huomiota puvulle ja luo hallitun kokonaisuuden. Luostarinen: Elina Kiikon yllä keltainen väri pääsee oikeuksiinsa. Stella McCartneyn tyyli toimii Linnan juhlissa loistavasti sillä se on ajatonta, pelkistettyä ja minimalistista. Kokonaisuudessa on uskallettu luottaa siihen, että näyttävä puku kantaa ja riittää ja korut on jätetty vähemmälle. Tätä pukua ei voisi kantaa kuka tahansa, mutta hänelle tämä on nappivalinta. Justander: Elina Kiikon tummat hiukset ja ihon tumma sävy korostavat kauniisti kylmää limoncello-väriä ja puku taas kantajansa sävyjä. Koska puku on kylmä ja veistoksellisen linjakas, hiuksiin sopii juuri tällainen runsaus, pehmeys ja lämminhenkisyys. Luostarinen: Korumuotoilija Saija Saarelan puku itse on kuin koru. Puvussa näkyy suunnittelija Mert Otsamon tavaramerkki kultaiset vetoketjut, jotka tuovat tummaan asuun kiinnostavia yksityiskohtia. Myös struktuuriset olkatoppaukset ja linjat ovat osa tunnettua Otsamon kädenjälkeä. Modernit, suoralinjaiset kultakorut toimivat hienosti pehmeän sametin rinnalla. Korut ja yksityiskohdat on mietitty tarkasti yhteen, kuten korumuotoilijalle sopiikin. Justander: Tässä kokonaisuudessa näkyy sääntö less is more, vähemmän on enemmän. Lyhyt, tumma hius tuo kantajansa kauniisti esiin kun lyhyt tukka yhdistetään korkealle tulevaan pääntiehen. Luostarinen: Robinin puvussa on uskallettu tuoda perinteisen malliin vähän jotain lisää. Juuri tällaista toivoisimme näkevämme Linnan juhlissa lisää. Mert Otsamon suunnittelemassa puvussa metalliset yksityiskohdat toistuvat eri puolilla pukua, myös housujen sivusaumoissa. Robinin persoona pääsee hyvin esiin eikä hän huku massaan. Justander: Robinilla on tarkka, siisti parturointi lähtien aivan lyhyestä hiuksesta päättyen pitkään. Kampauksesta näkee, että vaivaa on nähty, ja hiusten neliömäinen painotus tekee kokonaisuudesta entistä juhlavamman. Luostarinen: Tässä kokonaisuudessa Jare Tiihosen ulkonäössä on kansainvälistä supertähden tuntua. Hän kantoi yllään Louis Vuittonin pukua, joka oli hänelle erityisen sopiva. Puvun yksityiskohdissa kaulukset ja rintaneula tuovat kokonaisuuteen kaivattua ja sopivaa jujua. Puku on suomalaisittain harvinaisen virtaviivainen. Leikkaus on kaunis ja tarkka ja puku istuu kantajalleen täydellisesti. Puku on toki räätälöity, mutta se myös näyttää todella siltä. Justander: Kapea solmio ja hallittu kampaus tuovat kokonaisuuteen omat lisänsä. Cheek kantaa luontevasti pukunsa ja näkee, että hän viihtyy. Se on myös juhlapukeutumisen kova ydin, että voi viihtyä ja olla oma itsensä, vaikka olisi kuinka laitettu yhtä juhlaa varten. Luostarinen: Eija-Riitta Korholan kantaman puvun leikkaus on veistoksellinen, ja vyötärö korostuu siinä kauniisti. Puvun painopiste on keskitetysti yhdessä paikassa ja puvun linjakkaat tasot laskeutuvat kauniisti samalle puolelle. Jos kaikki olisi koottu kerroksittain päällekkäin, kyse olisi jo kermakakusta. Nyt se on viimeistelty, mietitty, diorimainen ja klassinen puku. Kokonaisuus on silti nuorekas ja siinä on omaleimaisuutta. Justander: Kampaus on kiinnitetty oikeaoppisesti samalle puolelle kuin missä puvunkin painopiste on. Kampaus on juhlava, mutta näin vaikuttavan puvun kanssa jätetty tarpeeksi hillityksi. Kampaus tuo kokonaisuuteen vielä lisää pehmeyttä ja naisellisuutta. Luostarinen: Jenni Vartiainen osaa kantaa näin näyttävän kokonaisuuden upeasti. Tulenpalavan oranssi on Linnassa harvemmin nähty väri, vaikka keltaista usein juhlasta löytyykin. Monikerroksellinen puku on veistoksellinen ja tuo kantajansa persoonaa esiin. Puku on kaikessa juhlavuudessaankin varsin leikittelevä. Justander: Huulissa toistuva kylmä oranssi on oikea valinta tämän puvun rinnalle. Laukku, kynnet, hiukset ja kengät ovat kaikki tummat, joten kokonaisuus on hyvin harkittu. Hiukset on koottu herkästi ja hillitysti espanjalaiselle nutturalle takaraivon päälle, joka korostaa ja antaa tilaa näin näyttävälle puvulle. Kampaus tekee kokonaisuudesta entistä naisellisemman ja kruunaa lookin. Edit 5.12. kello 21.25. Korjattu juttuun, että Elina Kiikon puvun oli suunnitellut Stella McCartney, ei Victoria Beckham.