Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Eurovaalit Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Jatkosota-extra on aikamme kuva – se koostuu sadoista kuvista, jotka ovat kiinni toisissaan risuilla, rautalangalla ja erivärisillä naruilla

Viime yönä en kyennyt nukahtamaan. Makasin patjalla enkä saanut silmiäni irti ovesta. Siihen oli heijastettu sivu Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extrasta . Yritin lukea, mutta sivua pitkin liikkui lentäviä eläimiä. Ylälaidassa näkyi huojuvia nuotteja. Näin rivien lomasta, että joku tuijotti minua. Tarina on totta kuin uni ja kertoo ”alkuteoksesta” paljon. Jatkosota-extra kuvaa kiinnekohtansa kadottanutta todellisuutta, josta ei millään saa otetta. Se kuvaa viime vuosikymmenen lopussa alkanutta ja vuoden 2011 eduskuntavaalien jytkyyn kiteytynyttä (tai niin ajattelin) käännettä, joka tuntuu saaneen jo globaaleja ylikierroksia Donald Trumpin edesottamuksista. Toden ja epätoden välinen raja on aina häilynyt, mutta nyt se tuntuu olevan yöllä oveen piirretty viiva, uskon varassa. Lähtökohtana kadonnut poliitikko Tarinan (toisin kuin sen ainekset) voi koettaa kiteyttää pariin lauseeseen. Särmikäs pitkän linjan poliitikko on kadonnut. Perussuomalainen kansanedustajan avustaja tutkii asiaa ja löytää salaliittoja, disinformaatiota ja lisää sitä samaa. Yli-Juonikas käyttää asetelmaa kielellä leikittelyyn ja eri rekisterien välillä heilahteluun. Kokonaisuus ei ole selkeä jana vaan joka suuntaan leviävä rihmasto. Jatkosota-extra vertautuu Yli-Juonikkaan tuotannossa ennen kaikkea mestarilliseen Neuromaaniin (2012). Aivotutkimuksen maailma ja näennäistieteellisen ilmaisun parodisointi innostavat minua kuitenkin enemmän kuin poliittinen konteksti, joka on vaativampi, itsessään satiirinen ja tiuhemmin pilkattukin. Monet Yli-Juonikkaan nimiväännökset tuntuvat Pahkasialta , naurattavat korkeintaan hetken, kuten suuri muinainen huumorijulkaisukin. Kirjallista ja kielellistä hulluttelua Romaanin kielellinen ja rakenteellinen hulluttelu on kuitenkin kirjallisuutta parhaimmillaan: innostavaa ja hauskaa. Jatkosota-extran kaltaiseen kirjaan voi palata moneen otteeseen, vuosienkin päästä, ja löytää aina jotain uutta. Kirjan ulkoasu on kauniin kajahtaneisuuden osoitus. Markus Pyörälän ja Yli-Juonikkaan yhteistyössä toteuttama graafinen suunnittelu on täynnä yllätyksiä, jotka sopivat hajoavan ja sirpaloituvan todellisuuden perusajatukseen. Kun kirjaa pitelee käsissään, molemmilla puolilla eduskuntatalosta kohoaa savua. Kirjan taka- ja sisäkannet tuovat mieleen aikuisten värityskirjan. Kun takakannen liepeet avaa, tarina hajoaa kirjaimellisesti palasiksi. Ja niin edelleen. Koska Yli-Juonikas sekoittaa eri puhetapoja ja kirjoitustyylejä, se näkyy myös taitossa. Välillä mukaillaan eri lehtien kolumnien ulkoasuja, välillä sosiaalisen median keskustelualustoja. Mukana on myös iltatyttö, ristikko, shakkitehtävä ja sarjakuvia! Kaikki huipentuu Maurin kosto -musiikkiteokseen, jonka nuotituksen seassa kerrotaan tapahtumia tihennetysti. Ehkä ensi yönä kuulen sävelet. 670 sivua. Siltala, 2017.