Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kolmas Thor-seikkailu tekee iloisen korjausliikkeen: Toimintakomedia kirmaa kuin niitylle laskettu lehmä – romuluisesti, mutta vapaudesta nauttien

Mikä yhdistää Vanhan testamentin Simsonia, Renny Harlinia ja Metallican James Hetfieldiä ? Kaikki ylsivät varsinaisiin merkkitekoihinsa silloin, kun päässä vielä hulmusivat pitkät kutrit. Näköjään Thor ei suostu liittymään joukkoon. Uusimmassa elokuvassaan supersankari joutuu parturiin vasten tahtoaan – ja on sen jälkeen parhaimmillaan. Thor: Ragnarök on kolmas ja railakkain osa sarjakuvien ukkosenjumalasta ja moukarimiehestä kertovaa seikkailusarjaa. Itse asiassa se on sitä myös kaikista Marvel Studiosin elokuvista. Myyttiset ryminät Stan Leen , Larry Lieberin ja Jack Kirbyn alkuperäinen sarjakuva yhdistää supersankariryminän ja myyttisen menon. Jumalten kuninkaan Odinin, hänen poikansa Thorin ja ottopoikansa Lokin valtapeleissä on kuningasdraamojen kaikuja. Niinpä ensimmäisen Thor -elokuvan ohjaajaksi napattiin Kenneth Branagh , tunnustettu Shakespeare -ekspertti. Se tuntui hyvältä ajatukselta vuonna 2011. Elokuva yhdisti jylhää tunnelmaa ja huumoria. Jatko-osassa Thor: The Dark World (2013) alkoi sankarin kaikkivoipa Mjolnir-vasara kuitenkin jo painaa. Kolmas Thor -seikkailu tekee iloisen korjausliikkeen, vaikka nimessä uhkaa onkin. Ragnarök merkitsi skandinaavisessa mytologiassa jumalten tuhoa, mutta toimintakomedia kirmaa kuin toukokuussa niitylle laskettu lehmä: romuluisesti, mutta vapaudesta nauttien. Juontakin on, hieman. Chris Hemsworth esittää koko perheen hevarin karismallaan Thoria, joka menettää kutrien ohella myös voimallisen vasaransa ja joutuu gladiaattoritaisteluun kaukana kotoa. Hirmuisella areenalla tömisee vastaan vihreä jätti Hulk (mainio Mark Ruffalo ). Samaan aikaan kotipuolessa Asgårdissa armoton isosisko Hela virittelee maailmanloppua, jollaista ilman tämän lajin elokuvaa onkin vaikeata kuvitella. Vallanhimoisia julistuksia pudotteleva, synkän seksikäs jumalantytär voisi melkein olla Cate Blanchettin neljästoista roolihahmo tuoreessa monologielokuvassa Manifesto . Velipuoli Loki loikkii edelleen petoksen ja reilun pelin hämärillä rajoilla. Muikea ja arvaamaton Tom Hiddleston on taaskin ylivoimainen – ja seuraava James Bond, jos minulta kysytään. Tessa Thompson kiitää räväkkänä valkyriana niin, että Richard Wagnerilta lentäisi baskeri päästä. Maailman toisella puolen Uusiseelantilainen ohjaaja Taika Waititi antoi poikamaisen äänensä Korg-jyskylle. Rapakivestä koostuva hahmo heittää vanhan kivi-sakset-paperi-jutun, ja sama leikkisä asenne on koko elokuvassa. Tarvittiin näköjään komediantekijä maailman vastakkaiselta puolelta potkaisemaan uutta virtaa pohjoismaiseen seikkailusaagaan. Tyyliin sopivasti Led Zeppelinin jytäklassikko Immigrant Song saa tässä elokuvassa melkein tunnuslaulun aseman: ”We come from the land of the ice and snow…The hammer of the gods.” Ehkä Thorin, Iron Manin, Hulkin ja kumppaneiden Avengers -hitit edustavat elokuvan rappiota ja liukuhihnan päätä. Silti ainakin tällä kertaa oireilu on vastustamattoman kivaa. ★★★★ Ohjaus: Taika Waititi. Pääosissa: Chris Hemsworth, Cate Blanchett, Tom Hiddleston. Kesto: 2h 11min. Ikäraja: K12. Ensi-ilta: 2D: Cine Atlas pe 16.20, 19, la 16.10, 19, su 16.10, 19, ma 16.20, 19, ti 16.20, 19, ke 16.45, 19.15, to 16.20, 19. Cinola pe 20.15, la 19.45, su 19, ke 19.45. Plevna pe 14.30, 22.30, la 13.10, 22.30, su 13.10, ma 13.30, ti 14.30, to 14.30. 3D: Plevna pe 17.30, 20.30, la 17.30, 20.25, su 17.30, 20.25, ma 17.30, 20.30, ti 17.45, 20.45, ke 13.30, 21, to 17.45, 20.30.